Kun saavun kotiin, on jo pimeä. Kattoon tuli viikonloppuna valo.
Pimeän tultua ikkunan alta kulkevat laivat. Terävä, kaiken lävistävä valo osoittaa lasin läpi. Minuako te etsitte? Minä olen täällä. Kolmen lukon ja kiinni liimattujen parvekelasien suojassa.
Ne laivat. Raskasta ja taipumatonta terästä, pakkasella paljas iho jäisi kiinni kaiteeseen.
Rahtilaivoista tulee outo olo.
Rahtilaivoista tulee mieleen Breaking the Waves, julmaa ja kylmää.
Tähtitaivas peittelemässä sellaisen laivan, vain kuunsirppi on kyllin terävä puhkaisemaan laivan kyljen. Oli tähtiä tai ei, silti ne lipuvat ikkunani ohi.
Ne laivat.
Eikä tähtitaivaskaan voi valaista pinnan alle, kysykää vaikka Joel Lehtoselta, hänen päivänsä päättyi työhuoneen kattoon maalatun tähtitaivaan alle.
Mutta laivoihin tottuu, samoin kattolamppuun. Silmät syttyy ja kynttilät sytytetään.
Pidän kovasti tästä tavasta, jolla nykyään kirjoitat. Tai en tiedä, onko tapa muuttunut. Ehkä minusta vain tuntuu siltä. Mutta pidän. Kirjoitat lauseita, joihin voin jäädä asumaan.
VastaaPoistaVoi kiitos Ilona, kiva kuulla!
PoistaOn se varmasti muuttunut, olen päivittäin tekemisissä sanojen kanssa - luen ja kirjoitan. Visuaalinen puoli siinä kärsii.
Kauniin valon olet kattoon laittanut.
VastaaPoistaMinulla oli kerran Helsingissä koti jonka makuuhuoneen katossa oli tähtiä. En ikinä oikein tiennyt tykkäsinkö vai enkö-lopulta kai ottaisin mieluummin tähdettömän katon.
Rahtilaivoja ikkunan ohi, sellaista en ole kokenut, paitsi jollakin matkalla mutta se on aina toinen juttu. En osaa edes kuvitella. Ilmeisesti menevät sinulla aika läheltä. Mutta Breaking the Wavesiin en itse muista rahtilaivoja vaikka kuinka yritän kaivella- no siitä onkin 20 vuotta kun leffan näin- varmasti oli rahtilaivoja kun aihe ja paikka oli sellainen, en vain muista. Muistan vain ne rantatöyräät ja tuulen, kova tuuli koko ajan. Ja jotakin hautajaisväkeäkin...Pidin elokuvasta.
Kattovalo näyttää himmeliltä.
PoistaMinullakin on ollut katossa tähtiä, silloin niistä tykkäsin.
Minäki pidin elokuvasta visuaalisessa mielessä, von Trierin elokuvat ovat aina kauniita, mutta tarinana kammottavia.