Jouluoksa

Palasin kotiin Siltojenkaupungista. Kohta niitä on kuusi. Sillat vievät toiselle puolelle tai romahtavat. Tositarina.

Vietin siltojen suojassa aikaa tasan 24 tuntia. Minun tehtävänä ei ollut purkaa pommia tai estää terrorihyökkäystä, niinkuin siinä amerikkalaisessa formaatissa. Sain vaan olla, tavata tärkeimmät ja lojua takan ääressä ja tuojotella pakkastaivaalle. Oli pitkästä aikaa hyvä.

Päätin käyttää vajaan neljä euroa jouluoksaan ja asettaa oksan sängyn yläpuolelle. Taivas on kanervaa ja mustikkaa, pian joku läikyttää korkeuksissa tummaa indigoa. 

Minulla on kukkakimppu, ystävän merkkipäivä ja törkeän hyvä mieli.

 

Joulukuu

• kynttilöitä aamusta iltaan
• väsymys ja hysteria ja väsymys ja helpotus ja naurua
• punainen
• olkapää ystävien sydänsuruille, vuoronvaihto
• joulukortit
• kerrospukeutuminen

Marraskuu oli loppukiri ja ilo. 

Minä ja ystävä

 

Viikonloppuvieraana ystävä , joka nosti notkeasti aamulla rinkan selkäänsä ja lähti vaeltamaan kohti käsivartta. Minulle on juhlaa syödä viruvaa ja venyvää aamupalaa, kävellä roikkuvan taivaan alla ihmisten joukkoon pieneen kahvilaan, katsoa riisuuntuneita puita ja notkua lehtiä lukien. Yhdessä.

Kuvankaunis Lapinnoita valmistautuu herra Alangon konserttiin, muotoilija nappasi pokkarikuvan lumouksessaan. Lumous oli ja pysyi myös koko konsertin ajan, loppuviimein ihmiset eivät jaksaneet pysytellä istuen penkillään. 

Minä ja ystävä tavataan seuraavaksi aikaan keväänvalo, ennen sitä toisia juttuja toisaalla.

Tässä mökissä kärsitään hyvälaatuisesta unettomuudesta. Siispä kahvia kaksin kupein ja teetä päälle.

Päivät juoksevat ihailtavan nopeaan tahtiin ja jokaiseen päivään sisältyy iloa ja hyviä hetkiä. Myös ihanan tiedoton tila kaikista päivämääristä ja sovituista asioista, joskus näinkin.

Yksi menolippu ensi vuoden alkuun. 

Monenlaisia mietteitä

Viikko on mennyt enimmäkseen optimistisissa onnentunteissa,  onnistumisia ylistäen. Oli juhlat, oli kakku ja 11 tuoretta yrittäjää. 

Päivät ovat pumpulia, illalla murhemieltä taitetaan neulomalla myssyä, joka ei valmistu koskaan. 

Yksi asia johtaa toiseen ja toinen kolmanteen.  

Hetkellinen

Keikun ihan huvikseni korkeilla koroilla ja kuvaan samalla itseäni. Ympärillä olevat nappaavat hihansuusta, jos askel horjahtaa. En jaksa olla kovin järkevä. Mieli ahtaalla, ajatus korkealla ja kaikki edessä. 
Tällä viikolla päänupissa on pyörinyt kaksi ihan omituista ideaa, molemmat ajattelin kuitenkin toteuttaa. Sitten ja kun, elämä mun. To do- lista on kevein vuosiin ja se sopii minulle.

Koko kaupungin kaikki liikkeet ammottivat wacom-tyhjyyttään. Olen siis piirtopöydättä. Ei se mitään, viikonloppulevynä soitan Joni Mitchellin Hejiraa ja jatkan epäkäytännöllisten asioiden kehää.

Kaunista hetkellisten mielijohteiden lauantaita!

Kotona

Vihdoin. 

Takana muutama onnellinen uutinen ja kaunis maisema autonikkunasta. Ystävä puhalsi hengen kotiini vaihtamalla järjestystä, pesemällä ikkunat ja pakottamalla luopumaan. 

Olen ainakin sentin pidempi, monien painolastien alta venynyt ihminen, joka hymyilee kävellessään lammenviertä kouluun vanhat maiharit tukevasti hiekkatiellä. 

 

Lintutorni

 

Minä yksin lintutornissa, korkealla kuumaa ja joelta lempeä puuska heilauttaa hiuksia puolelta toiselle. Näkyy vettä ja kuuluu rajakuntien kuiskintaa.

Nojaan tukevasti kelonharmaaseen kaiteeseen ja laitan silmät kiinni, päässä pyörii enimmäkseen hyviä asioita. Syys vaikuttaa ymmärtäväiseltä minua kohtaan, antaa minun vain olla eikä pakota mihinkään. Tornista ei näy lintuja, kohta ne lähtee, minäkin lähden.

Maanpinnalla täydellisen pyöreät karpalot painuvat suon syliin ja se kukka pursuu pitkospuille, sen tuntee tuoksusta. 

 

Mie ja metsä

Metsä. Puolipilvinen. Suppilovahvero, karpalo, puolukka.

Hiljaa

Ihan pienenpientä ja hiljaista eloa. Töissä kippistellään pakuriteellä ja iltaisin ihmettelen kullankeltaisten lehtien tanssia. Tänään uskaltauduin joen toiselle puolelle paikalliseen levykauppaan. 

Nyt on Pikku Kukka, Joni Mitchellin sinistä ja Kate Bushia. Vielä jos jostakin harmaa villanuttu. Ja myssy. 

 

Muutin syyskuun kunniaksi takaisin kotiin, asuin siellä kuusi vuotta sitten. Huoneeni syvänvioletit seinät ovat vaihtuneet siniseen ja kirjat, levyt,elokuvat peleihin ja koulukirjoihin. Yläkertaan menee kyllä ne samat jyrkät portaat ja koivut pudottaa tänäkin syksynä lehtensä keittiönikkunan alle. Rintamamiestalo, kasvimaa ja kiikku. 

Pitää keksiä tekemistä ja opetella asumaan miesten kanssa. Tunti kerrallaan. 

Retkellä

Oma elämä on tällä hetkellä niin rumaa ja pirstaleina, että päätin tehdä pienen yksinäisen syysretken ystäväni hoitomaatilalle. Vaara-Karjalan kiemuraiset kylätiet ja tikkusuorat kuusimetsät antoivat ajatuksille vapaapäivän. 

Sylini suojiin pyrkivät niin kissat kuin koiratkin ja pellon laidassa hupunreunusta tavoitteli varsa ja kainaloa pässi häntää huiskutellen. Tiput saivat tomaattia ja ranskanleipää, karitsoille lämmintä maitoa tuttipullosta. 

Viikko on ollut elämää kauheimmillaan ja kauneimmillaan.

 

Rutistuksia ja voimien mittauksia koneiden kanssa: saumuri, ompelukone, tietokone, höyryprässi, tulostin ja älypuhelin.

Taas kerran jälleen pakkaan pienet tavarani kassin ja porskutan toispuoleinen tukka putkella pääkaupunkiin messuamaan. Messu-sana liittyy enemmän materiaan kuin uskonnollisiin toimenpiteisiin. 

Lähipiirin pienet kissanpennut saavuttivat luovutusiän, minä vaan kuumeilen ja haaveilen.  

syys

Viikon varrella

Kuluneeseen viikkoon on sisältynyt uuden kampauksen ihmettelyä ja ihastelua. Miten moneksi omat kiehkurat voivat taipuakaan.

Paljon iloa ja odotuksia omista hommista ja oheisjutuista. Paljon turhautumista samoista aiheista. Joku kivi lähti selkeästi liikkumaan, vihdoinkin.

Ja sitten yksi suuri, surullinen päätös. Lasittuneet katseet ja tärinä. Tunneskaala alkukantaisesta raivosta ja unettomaan uupumiseen. Viikonloppu on ollut hyvä viettää ihan hiljaa yksin ja katsella ikkunasta ohikulkijoita.

Pieniä pysähdyksiä ja pohdintoja. Mitä ihan oikeasti haluaa ja mitkä haaveet on toisilta napattuja. Valmistumisen kynnyksellä olemisen levottomuus ja oman kapasiteetin ymmärtäminen.

Vapaiden lauantaiaamujen oivallus, kahvia ja korvapuusti. Tiiu Helinä ja kirjopyykki koneessa. Ei velvollisuuksia sumuiset euronkuvat silmissä kahdeksaa tuntia kellon hidastellassa. Ehkäpä palikoita on helpompi kasata pelkistäen ja poisjättäen. 

Asioita löytyy ilta-aurinkoisesta uimareissusta ja mustan joen tuijottelusta lämpimänä kesäyönä kiikussa keinutellen. Ja neulomisesta. Lapaspari on yli puoliksi valmis, ideaa oikean ja nurjan vuorotteluun olen napannut täältä

Huomenna vaihtuu elokuuksi

Heihei heinäkuu ja nihkeän tekopirteät päivät. Luonto palaa haalistuen loppuun ja minä saan päivä päivältä enemmän energiaa.

Asettaudun kodiksi. Vaatteet ovat jo kaapissa omalla hyllyllään, pienemmät tavarat pärekorissa. Ihana rauha ja vapaat viikonloput. Tämä tekstiili-ihminen sai päätökseen vuoden ensimmäiset villasukat, aloitti oikein lapasia. 

Tässä on ihan hyvä. Silti pää takoo jostakin syvyyksistään väsyttäviä asioita ensi syksyn pimeydestä ja koululla odottelevista kiireistä. 

Mitä olisi heinäkuu ilman rokkipäivitystä. Siellä minä olin huojuvan massan mukana taapertamassa lavalta toiselle. Kauneita oli kaikki ihmiset ja parasta kaikki ystävät. 

Myös se itse asia eli musiikki sai hymyn kaartumaan. Hyvä kolmikko oli Sigur Ros, Minä ja Ville Ahonen sekä Nicole Willis. Heti perässä hulmuaa Aino Venna.

Päivä alkaa mansikoilla ja loppuu kirsikoilla.