maanantai 7. syyskuuta 2015


Kameran piuha löytyi viimeisestä laatikosta. Viimeinen laatikko on usein pihojen kohtalo, näyttävät mitättömältä solmumereltä, vaan sitä ne eivät ole. Kun niitä ei ole, ne olisi pitänyt sijoittaa ensimmäiseen laatikkoon.

Täällä kuitenkin, näinä mustimpina iltoina, katson ikkunasta vaahterat, vedet, kesäravintolat.
Unia katselen mansardikaton alla, ihmisiä katselen sateenvarjon alla.
Kävelen, ja kun en enää jaksa, lähden juoksemaan.
Kirjastossa lukee ELÄMÄNKERRAT. Minulla on kortti siihenkin kirjastoon.

Nyt on hyvä syyskuu. Yhtä hyvä kuin tuo vanha harmaa villapaita, jonka vasenta olkasaumaa en ole viitsinyt korjata. Langanpätkää parsia hihan sisään.

7 kommenttia:

  1. Ikkunasta näkyvää vettä, sen kun saisi, muuttaisin. Näkyyhän tästäkin sadevettä, autoja, jotka pärskäyttävät lätäköt kaareksi ja alamäkeä kipittävää vettä, mutta jos voisi vaikka seurata jään muodostumista ja sulamista, se vasta olisi jotakin.
    Paljon lämpöä ja hyviä ajatuksia uuteen kotiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Tuikkis! Tästä kodista ei voi olla tarpeeksi kiitollinen. Toivottavasti sinäkin saat joskus vielä luonnonveden, edes vähäksi aikaa.

      Poista
  2. Ihana koti...katsoin edellisenkin tekstisi kuvat vasta nyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Irmastiina!

      Poista
  3. Ihana kirjoitus ja ikkuna!
    Minulla viimeisestä laatikosta löytyy yleensä aina se kadonnut lasku, laturi, piuha ja lapsen lempihiuslenkura. Nykyään se viimeinen laatikkokin on kadonnut tai väärässä paikassa:)
    Sinun syyskuu kuulostaa lempeältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihana Celia! Laskut on hukassa täälläkin, kaavapaperirulla ja yksi johto ovat olleet muuttokadoksissa viisi vuotta. En taida edes kaipailla niiden perään.
      Lempeää syyskuuta sinullekin!

      Poista
  4. Uuden kodin tunnelma on aina jotain erityistä. Ne ensi hetket, kaikki se rutiinien loksuminen kohdilleen- tai oikeastaan tunne ennen sitä. Uudet oudot tuoksut, ennen kuin niihin sekoittuu omat. oi oi. Minä olen nyt asunut elämässäni pisimpään samassa osoitteessa, sekin on outoa.

    VastaaPoista