perjantai 3. kesäkuuta 2016


Olen harrastanut jutustelua, puhelemista ja sanailua. Kirjoittamista, lukemista, muistiinpanoja, ojentamista. Kaikkea näitä polttavan auringon alla.
Kesän alussa mietin aina noita menneitä kesiä. Pettymyksiä ja vapautta. Aamulla unet loppuvat aikaisin, illalla loma alkaa varkain.
Istuin viimeisen työperjantain aamuna keltaisella parvekkeella. Tuntui kesältä, mutta tunsin huonoa omatuntoa lomastani.

Ensi viikolla pystytän näyttelyn ja halailen.

3 kommenttia:

  1. Ihana tuo keltainen kuisti.

    Tsemppiä! Hieno juttu tuo viimeisin.

    VastaaPoista
  2. Mikä väriloisto ja kumminkin ilo näissä kuvissa. Minä olen kyllä samanalainen, sellainen haikeus ja surumielisyys voi koska tahansa pyyhältää mieleen, mutta usein tunne on aika ohimenevä.
    Onnea näyttelyyn! Olisi niin hienoa, jos pääsisin käymään siellä, mutta täältä katsoen se on tietysti hirvittävän kaukana. Mutta kesästä ei koskaan tiedä.

    VastaaPoista
  3. Kuvissa on hienon herkkä tunnelma.

    VastaaPoista