Me seurataan aurinkoa. Ajetaan jonnekin lähelle, joka onkin kauempana. Puhutaan miten toiselle uskaltaa sanoa jotain jonka haluaisi sanoa. En näe enää aurinkoa, vaan jäljelle jääneen vanan väriä, vahvan kajastuksen. Pieni nauhamainen jana lännessä. Enää neljä tuntia ja se nousee taas, entistä voimakkaammin, reippaammin raajojaan rajaamatta. Se mahtuu minun kotiini, verhottoman ikkunaruudun läpi aamuyöstä, ei anna nukkua.
Perheeseen on syntynyt kultamitalisti, minä olen sekoittanut päivämääriä, ollut ryhmäkuvassa neljäntenä, matkustanut viikonlopuiksi muualle ja syönyt vaniljapehmiksen.
Viikko kesälomaan.
Kaunista. Törkeän kaunista. Tuo ihminen asuu tuossa maisemassa.
VastaaPoistaEilen illalla katselin auringonlaskun jälkeen ihmeellisen valkoista taivasta. Merkillistä.
Oi kiitos Ilona! Kun asun täällä melkein maalla pienessä kaupungissa, tulee luontoon kiinnitettyä aivan eri tavalla huomiota.
PoistaTaivas on kyllä joka päivä erilainen, niin merkillistä. Ja ihanasti sanottu tuo asua maisemassa, kiitos siitä.
Voi miten kaunista! Minä olen ollut ihan liian väsynyt ja kiireinen tehdäkseni mitään tuollaista ex tempore -ihanaa. Toivottavasti kaikki tästä hiljenee ja jää aikaa tuollaisillekin seikkailuille.
VastaaPoistaVai että kultamitalisti - vau. Onnea hänelle!