Viikonloppuna oli otollinen hetki avata Klaus Haapaniemen kuvioiman metallipurkin kansi ja päästää värit valloilleen.
Ehkä olin liian väsynyt, tai liian kriittinen. Saattoi olla harmaa ja räntäinen keli. Valoa asunnossa ei ole paljoa. Puhelimen olisi voinut laittaa äänettömälle.
Kun tekeminen tuntuu suorittamiselta, ehkä se vaan on joskus niin. Aina ei voi odottaa optimaalista aikaa. Joku avoin tila jäi kuitenkin uusille värelle, toivotan heidät tervetulleiksi.
Deletoin yhden kurssin keväältä. Hyvä lääke ärtymystä vastaan, pitkä viikonloppu.
Nämä kuvat varsinainen vitamiiniruiske!
VastaaPoistaAika usein sitä saa itsensä pakottaa hommiin vaikkei inspiraation häivääkään ole pusertamallakaan. Useinhan menee niin, että kun on aikaa ei sitä inspiraatioita, ja kun on inspiraatioita on kaikenlaisia esteitä istua alas toteuttamaan.
Mutta sitten kun vain tekee väkisin, saattaa päästäkin vauhtiin ja jotain tullakin. Mutta jatkuva harmistushan on se, ettei ole tilaisuutta maalata läpi päivän ja läpi yön kuten nuorena oli. Aina katkaistaan hyvä vauhti jollakin velvoitteella ja on vaikea löytää takaisin siihen pisteeseen johon jäi.
Olen huomannut saman, että pitää vaan alkaa tekemään, niin jotakin syntyy. Ja sitä oikeaa aikaa saa tosiaan odotella yleensä ihan rauhassa vaikka maailmantappiin.
PoistaMikä kevätväripaletti! Minäkin kaipaan nyt tuollaista värien ilotulitusta tänne, tuntuu aika harmaalta ja valjulta.
VastaaPoistaJa ymmärrän tuon tyydytyksen, mitä tuottaa jonkun kurssin tms. menon deletoiminen kalenterista, se kaikki vapaa aika, kun voi tehdä, mitä todella haluaa. Se on mahdottoman tärkeää.