keskiviikko 20. tammikuuta 2016

-29




Tänä uutena vuotena kahden naisen retkikunta päätti järjestäytyä ja käyttää päivän keskeltä viikkoa luontoretkeen. Villapuseron hihaa nykivät kvantit ja kandit, kirjat, jotka eivät ikinä saapuneet perille. Kaulahuivin käännöksessä kuiski henkilöt, jotka eivät vaan hellitä, eivät edes ei-sanaan. Ja sitten on niitä, joista ei kuulu. Ne, jotka eivät osaakaan lukea ajatuksia ja ne, joiden suhteen asiat ovat hauraita ja arkoja kuin puuterilumikukan puhaltaisi ilmaan.

Tarkoitus oli tervehtiä vastaherännyttä aurinkoa harjun päältä suurinpiirtein siitä kohtaa, missä juotiin syyskuun iltoina mustaherukkamehua. Vaikka päivä alkaa venytellä aamusta ja illasta, on appelsiinimarmeladimaisella auringolla kiire liikua länttä kohti. Sormia repivässä kylmässä se vain toteaa, ettei tunne lämpötilaa -29. Valon voima ei riitä vielä selättämään idänpakkasta.

Minä olen oppinut pukeutumaan. Toppaa, villaa, kerrosta, hurstia. Lämpötyynyt sukkiin, samanlaiset lapasiin. Lämpötyyny on pieni valkoinen pussi, joka laitetaan triplatumpun sisään ja se lämmittää kuin joku pitäisi kädestä koko ajan. Valokuvista tuli kehnonlaisia, pienillä teillä pysähdellessä objektiivi jäätyi osottamaan tiettyä kohtaa. Pakkasen kangistama koivikko, taloja, jäänpinnalle kasaantuneet lumidyynit.

Kylmän kolmen tunnin jälkeen tarvitsee energiaa. Lähimailla oli viehättäviä kesähuviloita ja ei-niin-viehättäviä talvibensa-asemia. Mutta jos bensa-asemasta (vai huoltoasemasta?) puhutaan, niin oikeanlainen on se kaikista rasvaisin. Paikassa tuoksuu öljy ja veikkauskupongit. Lounaalla ei luultavasti tarjoilla salaattia. Viereisessä pöydässä istuu Saipa-pipo, edessä karvalakit. Ainoina tyttöinä otetaan munkit ja pussikaakaot. Sokeri ei sula sormiin, vaan putoilee pakkaslumen tapaan vaneritarjottimelle.

Minun vastapäätä istuu punaposkinen henkilö. Päivä on hyvä.

8 kommenttia:

  1. Hurjan kaunis metsätie ja tuo talo, se se vasta kaunis onkin. Hiljaista melonkolista kauneutta, talon kohdalla surullistakin. Onneksi otit kuvan!
    Mikä on hursti?
    Oo, jo onkin pukeutumista! Ja minä täällä valitan kun joutuu kiskomaan kelsiturkkia (joka tuntuu nykyään liian ahtaalta) neuleen päälle ja kaksi huivia ja tuplatumput ja villasukkaa kenkään...raivo meinaa revetä kun pitää ruveta itseään pynttäämään ovesta ulos. Ei ole tämmöiset talvet todellakaan minua varten. Mutta johan olisin helisemässä jos pitäisi vielä tyynyjä lämmitellä sisuksiin...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talo oli kieltämättä surullinen näky.
      Hursti-sanaa on joutunut selventämään monesti länsisuomalaisille :) se on sellainen isompi huivi tai muu hartiatyylinen kiepautustekstiili, ainakin omassa sanakirjassani.
      Mulla on taas aina toppahousut-toppatakki -linja. Se antaa sitten myös mahdollisuuden pukeutua mekkoihin ja sukkiksiin. Kyllä täälläkin kieltämättä kevättä kohti kaipaillaan..

      Poista
  2. Kiitos hurstista- nytpä viisastuin, en ollut ikinä kuullutkaan!
    Kieltämättä toppatakki ja -housut olisivat kätevät, mutta en omista enkä kyllä suostuisi omistamaankaan! :) Mulle se on vähän sama jos lähtisin jossakin joggingasussa tai tuulipuvussa ovesta ulos, joita en myöskään suostu omistamaan.
    Ja olen kieltämättä varmasti ollut näky kun työmaalla on pitänyt hiihtää tai pulkkamäkeillä, ja minä turkeissani ja samettihousuissani, muiden (toppa-asuisten) silmissä olen varmasti kuin jostakin karannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun toppatakki on vähän parka-mallia, untuvia mulla ei ole koskaan ollut, mutta jos olisi aina kolmessakymmenessä, niin ehkä pitäisi. Tuulipukuakaan multa ei löydy, ikävännäköisiä ja maksavat paljon.
      Minulla on paljon eräihmisiä lähipiirissä ja kuulemma viikonloppuvaelluksilla autenttinen villa ja nahka toimivat parhaiten.

      Poista
  3. Tämä oli ihana. Tuli ihana olo, kuvista ja tekstistä. Olen kai nyt ollut liian monta vuorokautta pelkästään sisällä (se influenssa), että tällainen pakkaskuvauskin alkaa ihmeellisesti lämmittää.

    Tuo talo! Ja tie, joka hitaasti katoaa utuun.

    Mun pakkastyylini taitaa lukeutua Liivian lailla kategoriaan "jostakin karannut". Pitkä hame, jonka alla riittävät kerrokset sukkahousuja, villahousuja ja alushameita. Villapaita. Huivia, pipoa, riittävästi tumppuja. Taidan olla vähän slaavilainen mummo.

    Alkoi nyt kiinnostaa nuo lämpötyynyt. En ole tiennytkään sellaisista. En kyllä tunne lainkaan reippailijoiden pukeutumismaailmaa ja kaikkea siihen liittyvää teknisyyttä. Jo pelkästään toppahousut saavat minut vieraantumaan kehostani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, villakangastakki katosi listastani jonnekin.

      Poista
    2. Voi kiitos Ilona :) Onpa kiva kuulla, että nämä kuvat lämmittävät.
      Nään joka aamu reitilläni tytön, jolla on sinun tyyli. Pitkän hippihameen helmojen alle kerrostettuja sukkahousuja ja alushameita, uskon lämmittävän.
      Eilen oli nahkasormikkaat ja kahdet tumput. Lämpötyynyjä saa urheiluliikkeistä kolikolla ja ne muuten lämmittävät. Uusia tuttavuuksia olivat minullekin.

      Poista
  4. Aaah, niin lumoava teksti, että jäin sen sisälle, pääsin teidän kanssa tuonne metsäkävelylle. Mutta että -29, huh. Täällä ei ole ollut ihan noin kylmää, mutta kyllä toppahousuja, karvalakkia ja villaa on tarvittu. Melkein harmittaa, kun sanovat, että nollakelit ovat tulossa. Kyllä minä voisin vielä tätä talvea jatkaa, parempi tämä on kuin loska.

    Ja hursti oli kyllä mullekin uusi sana.

    Ja jotenkin tuli nyt kaipaus rasvaiselle huoltoasemalle.

    Ja tuo talo on täynnä tarinoita.

    VastaaPoista