lauantai 14. marraskuuta 2015


Ikkunan toisella puolella sataa kylmää vettä, valitsen aamupuurolle vaaleanpunaisen kulhon.
Näkyy murrettuja värejä, niiden läpi kiertää kirkuvanoranssi muoviverkko päätepisteenään luodolla yksinään seisovan tiilitalon etelänurkka.

Haluaisin palauttaa yhden kirjastonkirjan.
Olisin halunnut herätä kovin erilaiseen maailmaan.
Haluan vain sanoa, että terrorismin tavoitteena on lietsoa pelkoa, vihaa ja kauhua. Tätä he pakenevat. Tuomiojan sanoin: Terrorismi ei lopu sotimalla. Pitää vaikuttaa olosuhteisiin, jotka synnyttävät terrorismia. 


Tänä aamuna olosuhteet ovat harmaat, nurmikolla tassuttelee vain laiska kultainennoutaja omistaja perässään. Kannattaako huomio kiinnittää yksityiskohtiin vai kokonaisuuteen?
Huomio kannattaa kiinnittää avoimuuteen, lämpöön, ymmärrykseen, rauhaan ja rakkauteen.
Syödä se aamupuuro ja palauttaa se kirja.

6 kommenttia:

  1. Hieno teksti, kyllä. Ja kuvat, ne on tosi makeet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu, kirjoitin tekstin heti lauantaiaamuna herättyäni.

      Poista
  2. Komppaan Satua, hieno teksti.

    Minulla on aiheesta samat ajatukset, mutta ei sanoja. Joten kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ilona, nyt päiviä myöhemmin teksti tuntuu vähän tönköltä ja ajatukset ovat lamaantuneet.

      Poista
  3. Minulla olisi vaikka kuinka paljon aiheesta sanoja, lauseita, kappaleita...muttei täällä.
    Toivottavasti ei koskaan enää. Vaikka ikävä kyllä tiedän huutavani tuuleen.

    Nyt on parasta ajatella lohdullisia asioita, niitä hyviäkin joita maailmassa yhä on. Tämä sinisesi täällä on just nyt hyvä. Sininen on aina hyvä kun tarvitsee tyyntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, toivotaan ettei ikinä enää. Oma teksti tuntuu päiviä myöhemmin ontolta. Mitä enemmän ajattelee ja tilannetta seuraa, tulee kerroksia ja kysymyksiä. Saa nähdä kääntyykö tästä uusi sivu historiankirjaan..

      Sininen on mullekin se lohdun väri. Olen hakenut sitä kaikkialta.

      Poista