perjantai 24. heinäkuuta 2015

Ruokasanat



Kuvissa on aavitus, tilkka ja hyppysellinen kesää. Ehkä tavallista ronskimmalla teelusikalla, koska mansikat salaatissa.

Käyty mato-ongella ruokkimassa järviahventa. Poimittu mustikoita kakullisen verran. Siivottu paperitavaraa.

Lehdessä kysyttiin omaa ruokafilosofiaa, tai no missä missä sitä ei nykyään kysyttäisi. Omani menisi ehkä jotenkin näin:

Helppoa ja värikästä. Yksinkertaisista raaka-aineesta. Luomua, jos saa. Läheltä, jos mahdollista. Ei mitään, mikä vaatii suuria ja äänekkäitä koneita. Oikeastaan mahdollisimman vähän koneita. Kasviksia. Suklaa ja kahvi sallittujen listalla.

Esimerkki hyvästä ruokapäivästä (varoitus: sisältää gluteiinia, maitotuotteita ja sokeria) oli tiistaina: 
Neljän tytön voimin mustikoita ja kalliolla loikoilua. Koko päivä yhdessä, kaupan kautta astianpesukoneellisen tykö. Siellä ruokaa, joka koostui ainakin näistä aineista: tomaatti, avokado, kevätsipuli, linssi, mustapapu, korianteri, salaatti, kermaviili, feta, suolakurkku, hunaja, smetana, chili.
Jälkiruoka: ne mustikat, voi, sokeri, vehnäjauho, tuorejuusto.
Juodaan: Cava, espresso, tee hunajalla ja yksi olut kaatosateen sattuessa.
Yhdessä. lattian rajassa, patjojen päällä, kynttilän valossa.

Ruoka, mitä se teille on?

4 kommenttia:

  1. Näyttääkin herkulta sun salaattisi.
    Mulle ruoka on polttoaine ja nautinto. Terveellistä, halpaa, yksinkertaista ja hyvää, ehkä siinä ne mun tärkeimmät. Luomuun mulla ei yleensä ole varaa, mutta katson kyllä aina mitä ostan ja suuhuni pistän. Oikeastaan ostoskorini on aina sama; sipulia, tomaattia, valkosipulia, rucolaa, basilikaa, linssejä/spagettia/kuskusia, papuja, avacadoja, oliiviöljyä, kikherneitä, oliivit, kukkakaali, parsa, paprika, feta, luonnonjugurtti. Kahvi ja tummasuklaa tottakai. Näillä yleensä mennään.
    Juhlapäivinä lohta tai kanaa.
    En ole mikään ruokafriikki ja käyn äärimmäisen harvoin ulkona syömässä. Kahviloissakin tyydyn vain kahviin (johtuen myös Suomen hinnoista!), oheistuotteet on matkojen juttuja. Hyvää pizzaa rakastan, mutta sitä ei saa täältä päin joten jää matkojen nautinnoksi.
    Voisin loputtomiin tarinoida ruokafilosofiastani, mutta ehkä tiivistänkin kaiken näin: vähän, hyvää, hitaasti ja ruoka-aikoina (napostelukulttuuriamme en siedä enkä ymmärrä), eikä koskaan seisoaltaan tai jossakin kadulla, pöydässä haluan syödä ja mieluiten kynttilänvalossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kans melkein aina sama ostoslista, ei tarvitsisi monia lappuja kirjailla, kun ainekset ei niin paljoa muutu. Tomaattipohjaista linssi-papu -mössöä syön kuukaudesta toiseen, enkä taida kyllätyä.
      Minäkin käyn nykyään aika harvoin ulkona. Täällä meillä on todella hyviä lounaspaikkoja, niissä toisinaan.
      Kahvilahinnat Suomessa on myös yksi jutun aihe, mielelläni kävisin, mutta leikkaa aika ison loven lompakkoon.

      Poista
  2. Maukkaalta näyttää salattisi..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Mansikat salaatissa on kesä.

      Poista