"Kaikkea muuta, kunhan ei nukkuvaa, puolikuollutta elämää. " Minna Canth

Puolikuollutta ei ole tällä viikolla ehtinyt olemaan. Ulkona on magneettimyrskynnyt. Myrsky ei ole tehnyt tuhojaan, mutta muistin se on vienyt.

Minä, verhoilija ja ekaluokkalainen tehtiin pieni retki tähtitornin juurelle kaakaot ja jyväleivät eväslaukussa. Maattiin selällämme viltillä, taivaalla tuikki Otava, Pikku Karhu ja ehkä Pohjantähti. Me ei meinattu malttaa odottaa, koska yhdellä oli kylmä ja toisella kova ikävä kissaa. Kissankarva oli erään lähteen mukaan lämpimämpää kuin äidinrakkaus.
Sitten tulevaisuuden haaveammatteja pohdiskelessamme hyppytornin viereen alkoi muodostua hutera jälki, aivan kuin joku olisi läikyttänyt vesiväriveden pohjoiselle taivalle. Korkeuksissa liikehti kuin tanssimekon helma konsanaan, tanssiaskelista emme saaneet selkoa.

Radio haluaisi olla minun lähellä ja minä haluaisin kuulla sieltä muutakin kuin rätinää.