lauantai 3. tammikuuta 2015

Maailma on sokerikko


Pihamaa, kadut ja maailma on kuin sokeriastia. Suurella siivilällä tomusokerinvalkeus ripotellaan hartioille ja käsivarsiin. Päälaella se sulaa liiskaavaksi kuorrutteksi ja valuu kasvoille. Ettehän te vietä sokeritonta kuukautta.

Kohtuudella, se on hyvä ohje. Mutta älä ota sitä liian kirjamellisesti - siis kohtuutta saatika ohjeita. Sovelletaan ja sävelletään omat käyttöohjeet.

Lintu ei katso, lumiaura ei nää. Minä maksan kirjastosakkoa ja tarjousfarkkuja. 

Sanon ei koti-illalle. 

6 kommenttia:

  1. Tuossa ylimmässä kuvassa on mahtava tunnelma, tosi kaunis. Kohtuu, se täytyy määritellä itselle ja sitten sävelletään. Vähentää pitäisi, totisesti. Mitä sait koti-illan sijaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koti-illan sijaan laitettiin tanssikenkä kulkemaan. Illan päätteeksi irtosi pohja.

      Poista
  2. Hei sumukasvo, mukava nähdä!

    Minä sanon koti-illalle aina kyllä, aina. Tosin yleensä se ei kysy mitään. Ehkä meillä on pysyvä sanaton sopimus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan, täältä sumuistani aina kurkkailen.

      Minä olen ehdottomasti koti-ihminen, mutta hyvä keikka ja rientoloissa odottava seura tekee joka kerta ihmeitä.

      Poista
  3. Minä olen sanonut koti-illalla nyt puolitoista viikkoa kyllä ja se on tuntunut vaihteeksi ihan mahdottoman mukavalta. No, tämä loppuu nyt. Huomenna on laitettava pää ihmisten ilmoille.
    Mukavaa ja iloista alkanutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koti-illat ovat parhaita juurikin pitkän hippasemisen jälkeen. Molempia tasapuolisesti, kotioloa ja ihmistenilmaa.

      Poista