tiistai 14. tammikuuta 2014

Muutama hajaotos Pariisista




Minua viehätti eniten kahviloissa keskusteluihin antautuneet ihmiset, kukaan ei hipelöinyt samaan aikaan älypuhelimiaan. 
Oudon kelmeä sumu ja viistosti paistava aurinko oikealla rannalla. Siron massiivinen Eiffel. 
Montmartren kapeat kadut.
Pompidou ja kylmät väreet Mark Rothkon maalauksen edessä.
Yksityiskohdat.
Lukuisat kansalaisuudet metroasemalla.
Luxembourgin puisto.

Samalla pelkäsin henkeni edestä turhan halvan hostellin pimeällä kadulla päivystäviä diilereitä. Väenpaljous yllätti metrossa Gare du Nordille. Kielimuuri. Lika. Hajut. Suuntavaiston totaalinen katoaminen ja epätoivoinen harhailu. Louvre, joka ei ollut minua varten. 

Silti kiehtovin kaupunki, jossa olen käynyt. 
 

2 kommenttia:

  1. Sivujuonteena: minä tunnen oloni nykymaailmassa kovin ulkopuoliseksi, kun älylaitetta omistamattomana keskityn bussipysäkillä bussin odottamiseen, bussissa keskityn matkustamiseen, kahvilassa taas keskityn teen juomiseen ja mahdolliseen seuraani. Ja kaupassa kuljen paperinen ostoslista kourassa. Toivottoman vanhanaikaista. :D

    Jännittävä, kiinnostava Pariisi sinulla.

    Mun on pakko joskus päästä Pariisiin. Vaikka ei olisi ikinä varaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niimpä, ärsyttää ihan suunnattomasti tuo älypuhelimien valankumous. Itsellänikin on ja käytän päivittäin ja koen tarpeelliseksi, mutta olen myös oppinut sulkemaan koko vehkeen ja kääntämään edes äänettömälle. Tapaamisissa puhelimen räpläys on epäkohteliasta ja itsekseen olessa jatkuva piippaus stressaavaa. Välillä on kiva olla täysin mediatiedottomassa tilassa.

      Ihmeessä Pariisiin, se yllättää.

      Poista