Viikko on mennyt enimmäkseen optimistisissa onnentunteissa,
onnistumisia ylistäen. Oli juhlat, oli kakku ja 11 tuoretta yrittäjää.
Päivät ovat pumpulia, illalla murhemieltä taitetaan neulomalla myssyä, joka ei valmistu koskaan.
Yksi asia johtaa toiseen ja toinen kolmanteen.
Keikun ihan huvikseni korkeilla koroilla ja kuvaan samalla itseäni. Ympärillä olevat nappaavat hihansuusta, jos askel horjahtaa. En jaksa olla kovin järkevä. Mieli ahtaalla, ajatus korkealla ja kaikki edessä.
Tällä viikolla päänupissa on pyörinyt kaksi ihan omituista ideaa, molemmat ajattelin kuitenkin toteuttaa. Sitten ja kun, elämä mun. To do- lista on kevein vuosiin ja se sopii minulle.
Koko kaupungin kaikki liikkeet ammottivat wacom-tyhjyyttään. Olen siis piirtopöydättä. Ei se mitään, viikonloppulevynä soitan Joni Mitchellin Hejiraa ja jatkan epäkäytännöllisten asioiden kehää.
Kaunista hetkellisten mielijohteiden lauantaita!
Vihdoin.
Takana muutama onnellinen uutinen ja kaunis maisema autonikkunasta. Ystävä puhalsi hengen kotiini vaihtamalla järjestystä, pesemällä ikkunat ja pakottamalla luopumaan.
Olen ainakin sentin pidempi, monien painolastien alta venynyt ihminen, joka hymyilee kävellessään lammenviertä kouluun vanhat maiharit tukevasti hiekkatiellä.
