Sunnuntaina automatka metsien, peltojen ja järvien ohi haravoimaan kesäpaikkaamme, mummolaani. Taas aitan seinän viertä kipitteli sisilisko, ruokahuoneessa tuoksui edelleen kaneliässät ja vaniljarinkelit.
Tuttu helmenharmaa lankkulattia kietoutui räsymattoon ja kellarin nurkka kasvoi kieloja. Käet kukkuivat stereona, koivikko loisti vihreyttään ja ilma oli tyyni.
Kaikki on aina ennallaan, vaikka isovanhemmat nukkuvat kirkkomaassa. Jotakin pysyvää ja jatkuvaa tässä aikakaudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti