Tiistai

 Zoomattua ja rajattua iPhone-laatua. Rouva kauppakadulla

 tyylikkäänä. Miltähän minä näyttäisin noissa tekstiileissä?

 Mulla on leivoslaatikossa runebergintorttu, kauppahallista 1,80 € 

 lunastettu herkku.

 Kirjastossa olen lukenut kaksi kirjaa ja kirjannut tärkeimpiä 

 vihkoon. Koboltinsinisellä.

 Välillä ajatus karkaa eilisillan asioihin. Hetkeen, kun ruoka oli 

 vielä kallista eikä iho näin karhea.

 Eikä me pakkaselle mitään mahdeta. 

 

Viikonloppu

Järjestelin itselleni yksinäisen viikonlopun. Kova tarve unelle ja oleskelulle. 

Olen käynyt ulkona kävelemässä kun huvittaa, murtanut palan suklaata kun tekee mieli, lukenut sivun runokirjasta silloin tällöin. Ja olen kiinni True Detectiveen, Ylelle kiitos. 

Maalatakin mielisi, mutta on sudittava valon kanssa kilpaa. 

Ravintolavaunu

Ravintolavaunutäti-Elvira neuvoo hoito-ohjeet Laiskan tytön lettiin:

Froteepyyhkeel puristellaan, 3 minuuttia puhallellaan. On helppo. Elläissäni en oo hiuksia laittanu, kesä kuivaa ihan itestään ja onhan miul ollu ihan kaikenlaisii hiuksii. Ennää ei inspiroi. 

Siulha on pirtsakka tukka. Mitä mie tekisin siuna? Mie en ottais laineita, vaan aistikkaan leikkauksen. 

Nuoruus menee poninhännän mukana. Niin se vaan on. 


Niskaa särkee, tutkin kahvimukin pohjaa. Ei näy mitään.

"oot sie flunssas vai missä sie oot?"

Lomailijan Helsinki tammikuussa. Ystävän luona.

Taiteilijatoverit

Helene Schjerfbeck neuvoi taiteilijatoveriaan Maria Wiikiä: 

" Mutta älä siivoa äläkä keitä - ajattele, katsella taaksepäin elämää täynnä siivousta ja keittämistä, kun on liian myöhäistä maalata."

Kiersin eilen näyttelyssä, luennolle en enää mahtunut. Ostin kirjan ja kortin. Kuinka rajoitettua ja ristiriitaista naisten elämä onkaan ollut 1800-luvun lopulla, ja kuinka vaikea sitä onkaan käsittää tänään. 

"Aattele mitä me mistään tiedettäis, jos näitä ei olis koskaan maalattu", sanoi näyttelykävijä toiselle.

Helena Westermarckiin on tutustuttava tarkemmin.

Maailma on sokerikko

Pihamaa, kadut ja maailma on kuin sokeriastia. Suurella siivilällä tomusokerinvalkeus ripotellaan hartioille ja käsivarsiin. Päälaella se sulaa liiskaavaksi kuorrutteksi ja valuu kasvoille. Ettehän te vietä sokeritonta kuukautta.

Kohtuudella, se on hyvä ohje. Mutta älä ota sitä liian kirjamellisesti - siis kohtuutta saatika ohjeita. Sovelletaan ja sävelletään omat käyttöohjeet.

Lintu ei katso, lumiaura ei nää. Minä maksan kirjastosakkoa ja tarjousfarkkuja. 

Sanon ei koti-illalle. 

tammikuun eka

Vaihdoin vuotta Jäänveistäjän kotona. Säihkyvissä sukissa ilman tinaa ja lupausta.

2014 oli minulle lempeä. Jos se olisi maalaus, se olisi Leena Luostarisen Sunrise - Tiger.

Parasta olivat uudet kaupungit, ihmiset, tarinat ja sävelet. Niitä oli jokaisen kujan kulmassa, pastellin värisessä sadekuurossa ja ihmispaljoudessa. Kiitos kaikki ja kaikille. Eilen heilautin kättä vanhalle työlle, uudet ovat vasta tulossa tuolla jossakin. Jään odottamaan. 

Päivä venyttelee itseään jo muutamalla minuutilla, mutta silti Suomi on vielä säkki 

Iloa, eloa ja valoa vuoteen!