Parin viikon takainen ikääntyminen näkyy ajan kiitävänä määreettömyytenä. Taasko on ilta ja taas torstai?

Olen ujuttanut täyden tajuntani jonnekin opinnäytetyön word-tiedoston ja piirtopöydän väliin. Onhan tässä vielä viimeiset opintopisteet, näyttely, yelit ja tyelit, seminaarit ja konferenssit.

Tämän kaiken välissä ehdin uittaa kiharani mandariini-curry-appelsiinipuu- liemeen ja  etsiä luokkakaverin kanssa Mirkka Rekolan kuolinilmoitusta. Ehdin myös juhlia yhden kokonaisen viikonlopun itseäni korkeilla koroilla pyörähdellen ja vielä korkeampaa vadelmakakkua syöden.

Pää pyörällä keväästä, joko se on?