Lintutorni

 

Minä yksin lintutornissa, korkealla kuumaa ja joelta lempeä puuska heilauttaa hiuksia puolelta toiselle. Näkyy vettä ja kuuluu rajakuntien kuiskintaa.

Nojaan tukevasti kelonharmaaseen kaiteeseen ja laitan silmät kiinni, päässä pyörii enimmäkseen hyviä asioita. Syys vaikuttaa ymmärtäväiseltä minua kohtaan, antaa minun vain olla eikä pakota mihinkään. Tornista ei näy lintuja, kohta ne lähtee, minäkin lähden.

Maanpinnalla täydellisen pyöreät karpalot painuvat suon syliin ja se kukka pursuu pitkospuille, sen tuntee tuoksusta. 

 

Mie ja metsä

Metsä. Puolipilvinen. Suppilovahvero, karpalo, puolukka.

Hiljaa

Ihan pienenpientä ja hiljaista eloa. Töissä kippistellään pakuriteellä ja iltaisin ihmettelen kullankeltaisten lehtien tanssia. Tänään uskaltauduin joen toiselle puolelle paikalliseen levykauppaan. 

Nyt on Pikku Kukka, Joni Mitchellin sinistä ja Kate Bushia. Vielä jos jostakin harmaa villanuttu. Ja myssy. 

 

Muutin syyskuun kunniaksi takaisin kotiin, asuin siellä kuusi vuotta sitten. Huoneeni syvänvioletit seinät ovat vaihtuneet siniseen ja kirjat, levyt,elokuvat peleihin ja koulukirjoihin. Yläkertaan menee kyllä ne samat jyrkät portaat ja koivut pudottaa tänäkin syksynä lehtensä keittiönikkunan alle. Rintamamiestalo, kasvimaa ja kiikku. 

Pitää keksiä tekemistä ja opetella asumaan miesten kanssa. Tunti kerrallaan.