torstai 21. toukokuuta 2015
No niitä elämänkiireitä.
Haahutessa on syntynyt vihreää ja puista sataa suoraan silmään. On juhlia, on velvollisuuksia.
Mietin, että mitenkä ja minne. Kurkotan moneen ilmansuuntaan. Onko monta hyvää vai monta huonoa vaihtoehtoa? Kun aina tämä hetki on vaikein.
Pitää tehdä tilaa tyhjälle, kasata vanhat mekot toisille tytöille. Kohtuus siirtelee rajoja tuonnemmas ja tavaroista on helppo luopua. Kesäkuussa pitää tehdä rutistus. Ennen kesäkuuta pahvista täytekakku. Oli onhan tässä.
Nokkospesto. Pyöränrengas. Savikuppi. Taikinakädet. Piippaava puhelin. Kaikenlaista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Elämänkiire tuntuu jotenkin lempeämmältä kuin pelkkä kiire.
VastaaPoistaMinulle tulee juhlasta aina ensimmäisenä mieleen velvollisuus, ehkä jotain on joskus mennyt pahasti vinoon. Tai ehkä en vain ole juhlivaa tyyppiä. No, kyllä kai ainakin sukujuhlat ovat muillekin joskus velvollisuuksia.
Sukujuhlat ovat miltei aina velvollisuus, kyllä. Miten se onkaan niin.
PoistaOma suunta on tärkein. Se on hyvä.
VastaaPoistaOma suunta on tärkein. Se on hyvä.
VastaaPoistaHienot kuosit kuvassa ja piirroksen tyypillä ilme kuin minulla kun velvollisuusjuhliin pitäisi mennä. Useimmat juhlat on velvollisuuksia, joissa yritetään urkkia asioitani ja paheksutaan sitten elämäntapaani ja arvomaailmaani. Hauskat juhlat, joihin menen mielelläni ovat yleensä bileitä, kukaan ei edes sano niitä juhliksi. Siinä kai se ero.
VastaaPoistaKaikenlaista, joo. Mun nokkoset ei ole vielä edes sentin pituisia, odottelen-
Kerran jo vastasin kaikkeen, mutta kaikki pyyhkiytyi pois.
PoistaSamaa mieltä juhlista, samoin ilmein. Minulle yritetään aina miettiä sulhasta ja miettiä muitakin asioita elämästäni. Niitä, jotka eivät ole minulle välttämättömyyksiä.
Minä tykkään juhlista tiettyyn rajaan asti. Viime viikonloppuna olin huippukivoissa juhlissa ja ensi viikonloppunakin on juhlat, juhlitaan valkolakkia. Viimeksi, kun juhlittiin valkolakkia mentiin illan päätteeksi pelaamaan biljardia.Siitä on muutama vuosi, nyt tekisi mieli tehdä sama.
VastaaPoistaTuosta nokkospestosta olen kade.
Minullakin tykkään juhlista, varsinkin nopeasti järjestetyistä. Siihen riittää yleensä kakku, kuohuva, seura ja musiikki. Tiettyyn rajaan asti tosiaan.
Poista