Viikonloppu palauttaa. Minua väsyttää.

Monta suunnitelmaa viikonlopulle, niitä omia hommia, joita ei viikolla ehdi. Mutta viikonloppukin on lyhyt, turha sitä on täyttää kakunleivonnoilla, kaikilla lukemattomilla kirjoilla, elokuvia katsomatta, voisi laittaa parempaa ruokaa, käydä kaupungilla, samoilla luonnossa - ja hei, koti on kuulemma siivottava kerran viikkoon. 

Heräsin silti ilman herätyskelloa. 

Viikolla oli monta suloista tapaamista. Materiaali pehmentää ja avaa keskustelua, eikä aina tarvita huvipuistoa tai sirkusta. Joskus langanpätkä voi olla avain.

Eilen paikallisen kehystysliikkeen mies antoi minulle lahjaksi kyniä ja kahvilassa luin, että: "Maasaiden perinteinen ruokavalio koostuu maidosta, verestä, hunajasta ja villikasveista." 

Synttärityttö

Minä olen päivän synttärityttö. Hyvä.

Kuvasarja vuodelta 2013. Inspiraatio Anni Leppälältä. 

Pohjoisen junissa

Viikonloppuna kiihkeillään ja rentoillaan.

Yksi laulaa suihkussa Gloomy Sunday, se treenaa. 
Minä huidon käsillä aina niin vimmatusti. Kun ajattelen,  kirjoitan sormella jalkaan.
Leidit valitsee viiniä. Tanssija pudottaa sarvet.
On yrttineuvoja. Paljon esittävää.
Tanssia. ihanaa. Museo ja toinen.
Karu.Rujo.Kelmeä.


Kiitos fonttikommenteista. Kokeillaan.

Fontista ja muustakin

Kun jumittaa, kannattaa lähteä kävelemään. Kiertää vaikka lampi tai eksyä keskustaan. Vastata puhelimeen ja saada uutisia, niitä hyviä uutisia. Työuutisia, ei sen kummempaa.

Saattaisin hehkuttaa jotakin saavutusta tai onnistumista, mutta en voi, koska olen suomalainen. Vaatimattomuus kaunistaa ja kaikki on aina kesken. Puoliksi ironiaa ja puoliksi totta. Toteutuvan projektin ja maailman toiselle puolelle menneiden tiedostojen jälkeen oletkin unohtanut lähettää liitteet ja kadottanut kuitin.

Kirjaston portailla nainen pysähtyy, laskee salkkunsa maahan ja nostaa jalkansa kaiteelle venytelläkseen takareittään. Jakkupukuisena tämä kaikki. Minä selaan niska oikealle taivutettuna elokuvahyllyä.



Minulla on fonttipohdinta kesken. Courier on vähän vanhanaikainen, tämä taas pieni ja suuremmassa koossa raskas. Didot on muotoilijan kirjasintyyppi. Jos sinulla on mielipide, niin kuuntelen tai luen. 

Edit. Onko parempi? Vai tämäkö sittenkin? No mitäs tästä sanotte ja mikä koko? 

Pietari 2010

Viisi vuotta sitten heräsin hyvin kylmään pakkasaamuun Pietarissa
keisarillinen kauneus
pastellisävyjä 
votkapullollinen on halvempi desinfiointiin,
eikä minulla ole edes pyyhettä.

Särkevän kirkkaat värit, kaksi pipoa päällekäin ei riitä.
Lämmittelemme sinivalaan luurangon lomassa,
en ole vieläkään käsittänyt sen kokoa tai 
sitä kaunista metroasemaa syvällä maassa. Silläkin historia.
Pehmeä tuoksu vesipiipusta tähän päivään.

Tuosta tähän on ollut pitkä matka 
Ajattelin silloin, että kaikki käy kuin leikiten. Aamupalana olutta, suolapähkinöitä ja suklaatorttua,
silloin uskoi seinien olevan huokoisempia, paperitapettin taakse suljettuja.

Tämä viikko on ollut uusien ajatusten ja ihmisten ikävöimisen seitsemän päivää.

Vaaleanpunainen vyöryy elämään, valo tulvii ikkunalasin läpi. Kaikki menee just niinku aika oikein.

Lukemisena Austerin Illusioiden kirja.

Haluan suositella teille tätä ja tätä

Muistiinpanot vuosien takaa

Äitini kirjoitti isälleni 35 vuotta sitten odottavansa tätä kahvilassa raitamekossa ja sinisissä kengissä. 

Minä olen kirjoittanut lukiomonisteen sivuun: " hän koki ensirakkautensa Zorroon"

Opettaja kirjoitti meille abivuonna:
Jokaisen sydämessä on puutarha. 
Arvostakaa mielikuvitustanne, älkää lopettako leikkimistä.
Arvostakaa itseänne ja muita.
Uskaltakaa kantaa yksinäisyytenne.
Uskaltakaa myös liittyä.
Luottakaa, että kaikki järjestyy, asia kerrallaan.
Jos on paha olla, voi tehdä muutoksen.

Olkaa täynnä odotusta - kuin koivut täynnä mahlaa. 
 

 

Aamu oli väriltään aprikoosinen ja pehmeä. Maailma ikkunan takana liukas loskainen.

Minä kiertelin kakkoskameran kanssa siellätäällä pakoillen projektisuunnitelman aloittamista. Rannalla puhelin soitti hyviä työuutisia, kolmatta kertaa tällä viikolla. 

Tykkään työnteosta, en kiireestä, tiukoista aikatauluista tai tavoitteista. Pidän muista ihmisistä, mahdollisuuksista, oppimisesta, johonkin kuulumisesta ja arvaamattomista päivistä. Työn ja vapaa-ajan on oppinut erottamaan ja hyväksymään, ettei sitä aina voi erottaa.

On avattava ovia; on suljettava niitä. Niin alkaa Saision Punainen erokirja. Virke muistui taas tänään mieleen. Minun piti kirjoittaa aivan muista asioista.

 

Haluaisin Tallinnaan tai Havannaan.

Tarvitsen ripsivärin, shampoon ja suolankukkia.

Ostan appelsiinin ja korianteripuskan.

Menen katsomaan Marja Pirilää. 

Helmikuu

Elätän itseni lehtikaalisipseillä, hummuksella, appelsiineillä ja chia-vanukkaalla.  Olen yrittänyt parhaani. Katsotaan mihin se riittää. 

Viikonloppuna jouduin hommiin, vaikka olisin halunnut venkoilla rauhassa. Ennätin silti katsoa elokuvan, lukea kirjan, päättää sarjan ja postittaa portfolion. 

Kulttuurikuorrustus on ihanaa ja hurjaa ja paljon liikaa ja herkkää ja huh ja huoh ja silleen. Paljon yhdeltä viikolta.

Mutta hei helmikuu, saavuit taas oikeaan aikaan!