Aamu oli väriltään aprikoosinen ja pehmeä. Maailma ikkunan takana liukas loskainen.

Minä kiertelin kakkoskameran kanssa siellätäällä pakoillen projektisuunnitelman aloittamista. Rannalla puhelin soitti hyviä työuutisia, kolmatta kertaa tällä viikolla. 

Tykkään työnteosta, en kiireestä, tiukoista aikatauluista tai tavoitteista. Pidän muista ihmisistä, mahdollisuuksista, oppimisesta, johonkin kuulumisesta ja arvaamattomista päivistä. Työn ja vapaa-ajan on oppinut erottamaan ja hyväksymään, ettei sitä aina voi erottaa.

On avattava ovia; on suljettava niitä. Niin alkaa Saision Punainen erokirja. Virke muistui taas tänään mieleen. Minun piti kirjoittaa aivan muista asioista.