Syys

Ensimmäisen lauseen vaikeus. 

Olen ulkoiluttanut kameraa silmiä särkevässä valkoisessa. Olen vähän mietiskellyt.Vähän maalaillut ja unohtanut kaikki oletukset.

Hymyillyt Rosa Liksomin asenteelle. 

ollaanko tämä kesä näin

Kesälaidun on ollut lavea ja vehreä. Olen kirmaillut siellä ja täällä pitkinpoikin vailla huolta hukuttavaa.

Olen vain ollut, lukenut aina kun on luetuttanut, pitänyt yhteyttä ihmisiin ja valvonut valoisia öitä. Iho pronssissa ja hiukset luonnonkukilta tuoksuvana avaan kalenterin ja maksan laskupinot. Lakanat laskostuu pyykkinarulta kaappiin ja kaapin sisältö suuntaa kirpputorille.

Minä mietiskelen muita kaupunkeja.

 

Kesäkuu

 

Muistoja alkukesästä. 

 

Heti, pian, äkkiä

Olen kulkenut liikkuvissa ajoneuvoissa ja miettinyt aikaa ja odottamista. Kärsimättömyyttä ja vaivattomuutta.

Mittayksikkömme aika ja raha. Olin kyllästynyt molempiin. Yrittänyt luonnostella ja turhautunut puristaessani itseäni väärään suuntaan. Istunut pitkään paikoillani ja miettiny ja laskelmoinut. Eieieiei. Kirjan voi jättää kesken kahden sivun perusteella, kuvien on oltava tarpeeksi selkeitä ja helposti ymmärrettäviä. Työn kärsii hyljätä yhden peruslaskutoimituksen jälkeen. Onneksi kaikki eivät alistu.

Onneksi on vaihtoehtoja. Ne löytyvät mausteisesta raparperihillosta, valkoisesta kesäyöstä, kirjan väliin prässätyistä puna-ailakeista, toritanssista tai lempeistä kohtaamisista.

  

Tuulinen päivä Tihanyssa

Korkeammalla tuoksui laventeli, sammal ja dreijatut ruukut. Alhaalla vesi kuin jadea silmän kantamattomiin.

Rooma

Oli tomua ja hälinää. Aamulla lähikaupasta kannnettu aamiainen mansikoilla ja proseccolla, hikinen ja lämpöinen tunnelma täpötäydessä metrossa. Katsotaan ja nähdään, sivukujalle voi eksyä limoncello-lasilliselle. Niityllä kukkivat unikot ja vihreäksi taipunut heinänvarsi. 

Kupliva ilo ja seikkailu oli koko ajan siinä, mukana. 

Kaiken aikana

 

Kaiken hiljaisuuden aikana olen koonnut sanat ja tiivistänyt kuuteenkymmeneen sivuun. 

Olen ummistanut väsyneet silmäni Tiber-joen varrella. Kävellyt kesämekossa päivien halki luonnonkukkapellolla. Nauttinut brunssilla kahvin kera proseccoa. Kiivennyt korkealle ja nauranut pään taaksepäin kallistaen. 

Rooman pölyt kengistäni karistanut Unkarin maaseudulle. Siellä taivas on valtava, iltaisin kanervainen taivas peittelee alangot utuun. Kyläjuhlat ja illan pikajuna Budapestiin, kaikilla on kukkakimppuja.

Kaiken jälkeen olen kävellyt matkalaukun kanssa seminaariin ja esitellyt työni. Mitäs sitten?