Kaiken aikana

 

Kaiken hiljaisuuden aikana olen koonnut sanat ja tiivistänyt kuuteenkymmeneen sivuun. 

Olen ummistanut väsyneet silmäni Tiber-joen varrella. Kävellyt kesämekossa päivien halki luonnonkukkapellolla. Nauttinut brunssilla kahvin kera proseccoa. Kiivennyt korkealle ja nauranut pään taaksepäin kallistaen. 

Rooman pölyt kengistäni karistanut Unkarin maaseudulle. Siellä taivas on valtava, iltaisin kanervainen taivas peittelee alangot utuun. Kyläjuhlat ja illan pikajuna Budapestiin, kaikilla on kukkakimppuja.

Kaiken jälkeen olen kävellyt matkalaukun kanssa seminaariin ja esitellyt työni. Mitäs sitten?

Parin viikon takainen ikääntyminen näkyy ajan kiitävänä määreettömyytenä. Taasko on ilta ja taas torstai?

Olen ujuttanut täyden tajuntani jonnekin opinnäytetyön word-tiedoston ja piirtopöydän väliin. Onhan tässä vielä viimeiset opintopisteet, näyttely, yelit ja tyelit, seminaarit ja konferenssit.

Tämän kaiken välissä ehdin uittaa kiharani mandariini-curry-appelsiinipuu- liemeen ja  etsiä luokkakaverin kanssa Mirkka Rekolan kuolinilmoitusta. Ehdin myös juhlia yhden kokonaisen viikonlopun itseäni korkeilla koroilla pyörähdellen ja vielä korkeampaa vadelmakakkua syöden.

Pää pyörällä keväästä, joko se on?

Paperikasarunoutta

Pöydällä lojuvista lippusista syntyi runo:

Usb-asema ei toimi. 
Osta kahvia ja hammastahnaa, Doris Lessing. Lakipalvelun numero ja raha mene 12.2.
1330 px x 538 px, uusi-vanha.
Riittääkö?

Aatos

Minulla on ajatuksia, jotka eivät johda minnekään. Herään yöllä ajattelemaan, valvomaan omia mietteitäni. Uneksin ja säpsähtelen hereille.

Unissa ratkon kaikki ongelmani, otan takkiin ja turpaan, seikkailen jossakin korkealla, siellä on vanhoja puutarhoja. Tuttuja paikkoja, kadun päästä alkaa olohuone. On hämäränvihreää ja metsiköitynyttä maastoa. Taloissa monta kerrosta ja lukuisia huoneita.

Päivällä kasaan syliini monta liikkuvaa osaa ja menen eteenpäin. 

 

On vaan

Tämmöisiä päiviä vain. 
Hyviä päiviä. Pitkiä päiviä. Iltapäiviä. Hiljaisia päiviä. Nopeita päiviä.

Ystävä osa-aikakämppiksenä. Valoa riittää melkein kahdeksaksi tunniksi. Toisinaan mietin miten olla, oikein vai väärin?

 

 

Peilikuva

Onko se itsetutkiskelun paikka, kun omakuvaa piirtäessä ei muista kumpi puoli kiharoista on lyhyt ja kumpi pitkä? 

Kaotiikkaa

Kalenteri ojennuksessa, kotona pinoja ja kasoja. Aamulla appelsiineja ja illalla syvä uni. 

Taas menen hetkeksi muualle, ihan lähelle vaan, toiseen kaupunkiin. Tänään siellä ja huomenna täällä- meininki jatkuu. Alkaisikohan arki ensi viikolla?