Paperikasarunoutta

Pöydällä lojuvista lippusista syntyi runo:

Usb-asema ei toimi. 
Osta kahvia ja hammastahnaa, Doris Lessing. Lakipalvelun numero ja raha mene 12.2.
1330 px x 538 px, uusi-vanha.
Riittääkö?

Aatos

Minulla on ajatuksia, jotka eivät johda minnekään. Herään yöllä ajattelemaan, valvomaan omia mietteitäni. Uneksin ja säpsähtelen hereille.

Unissa ratkon kaikki ongelmani, otan takkiin ja turpaan, seikkailen jossakin korkealla, siellä on vanhoja puutarhoja. Tuttuja paikkoja, kadun päästä alkaa olohuone. On hämäränvihreää ja metsiköitynyttä maastoa. Taloissa monta kerrosta ja lukuisia huoneita.

Päivällä kasaan syliini monta liikkuvaa osaa ja menen eteenpäin. 

 

On vaan

Tämmöisiä päiviä vain. 
Hyviä päiviä. Pitkiä päiviä. Iltapäiviä. Hiljaisia päiviä. Nopeita päiviä.

Ystävä osa-aikakämppiksenä. Valoa riittää melkein kahdeksaksi tunniksi. Toisinaan mietin miten olla, oikein vai väärin?

 

 

Peilikuva

Onko se itsetutkiskelun paikka, kun omakuvaa piirtäessä ei muista kumpi puoli kiharoista on lyhyt ja kumpi pitkä? 

Kaotiikkaa

Kalenteri ojennuksessa, kotona pinoja ja kasoja. Aamulla appelsiineja ja illalla syvä uni. 

Taas menen hetkeksi muualle, ihan lähelle vaan, toiseen kaupunkiin. Tänään siellä ja huomenna täällä- meininki jatkuu. Alkaisikohan arki ensi viikolla?

Muutama hajaotos Pariisista

Minua viehätti eniten kahviloissa keskusteluihin antautuneet ihmiset, kukaan ei hipelöinyt samaan aikaan älypuhelimiaan. 

Oudon kelmeä sumu ja viistosti paistava aurinko oikealla rannalla. Siron massiivinen Eiffel. 

Montmartren kapeat kadut.

Pompidou ja kylmät väreet Mark Rothkon maalauksen edessä.

Yksityiskohdat.

Lukuisat kansalaisuudet metroasemalla.

Luxembourgin puisto.

Samalla pelkäsin henkeni edestä turhan halvan hostellin pimeällä kadulla päivystäviä diilereitä. Väenpaljous yllätti metrossa Gare du Nordille. Kielimuuri. Lika. Hajut. Suuntavaiston totaalinen katoaminen ja epätoivoinen harhailu. Louvre, joka ei ollut minua varten. 

Silti kiehtovin kaupunki, jossa olen käynyt. 

 

Kotiinpaluu

 

 Tunnen itseni aika onnekkaaksi. Aika tasaiseksi, vaikka koti on vieras ja avara kolmekymmentä neliötä. 

Tänä vuonna on näkynyt jo niin paljon. Tekniset ja järjestelmälliset Frankfurtin kadut sekä kirjavan epälooginen Pariisi. Toinen kaupunki on minulle vanha tuttu, toinen ensimmäinen kerta. Molempiin on palattava, toiseen tekemään töitä ja toiseen, koska kaikki jäi kesken. Fiilis, jolle en löydä sanoja.

Onnekkaaksi minut tekee myös kaikki ihmiset, uudet ja vanhat. Myös tämä saa hymyn huulille.

Pesukone laulaa kirjopyykkiä, suunnittelen päiväunia ja lämpöistä linssikeittoa. Huomenna paluu ruotuun.