Tunnen itseni aika onnekkaaksi. Aika tasaiseksi, vaikka koti on vieras ja avara kolmekymmentä neliötä.
Tänä vuonna on näkynyt jo niin paljon. Tekniset ja järjestelmälliset Frankfurtin kadut sekä kirjavan epälooginen Pariisi. Toinen kaupunki on minulle vanha tuttu, toinen ensimmäinen kerta. Molempiin on palattava, toiseen tekemään töitä ja toiseen, koska kaikki jäi kesken. Fiilis, jolle en löydä sanoja.
Onnekkaaksi minut tekee myös kaikki ihmiset, uudet ja vanhat. Myös tämä saa hymyn huulille.
Pesukone laulaa kirjopyykkiä, suunnittelen päiväunia ja lämpöistä linssikeittoa. Huomenna paluu ruotuun.
Pariisi on...suurenmoinen! Eipä rakkaalle komeampia superlatiiveja oikein keksi:)
VastaaPoistaMinä en ollut noin fiiliksissä ensimmäisen kerran jälkeen, olin ehkä vähän pettynyt koska ilmeisesti kuvitellut jotain muuta. Mutta palattava toki oli. Ja seuraavalla kerralla olin jo myyty, ja sitä on seurannut monta monituista kertaa.
Pian taas edessä Pariisi ja edellisiä syvääluotaavammin.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaMinä saavuin todella väsyneenä kaupunkiin, eikä tosiaan tullut mitään hurmiota. Huuma tuli vasta kolmantena päivänä.
PoistaOi sinulla on vasta matka edessäpäin, hyvä niin.