Kun on ollut vähän rauhallisempaa, olen aloittanut uusia harrastuksia. Niin kuin esimerkiksi kirjoittamaan taas päiväkirjaa (onko se oikeasti edes harrastus?), jotenkin ihan kiva aloittaa aamu merkkaamalla muistiin niitänäitä miettimättä tai suodattamatta sen tarkemmin. Sellainen sopii puuron ja kahvin kaveriksi.
Tänä aamuna kirjoitin tälleen: " Olen miettinyt mitkä asiat tekee iloiseksi. Ei sillä että koko ajan pitäisi olla onnellinen tai iloinen, mutta onhan se huomattavasti mukavampaa kuin jatkuva murehtiminen tai sureminen." Samaan aikaan rupesin hieman tiirailemaan ulos ikkunasta ja voi vitsi mikä keli oli siellä. Aluksi olin silleen, että taas tuollainen usva ja aurinko, aika sama kuin toissapäivänä, mutta sitten mulle tuli huono omatunto siitä, etten aio mennä ulos katsomaan valoa. Se on niin lähellä ja se on niin upea ja aina kyllä vähän erilainen. Ja jos tämä onkin viimeinen kirkas pakkasaamu ikinä tässä näin, niin en antaisi itselleni koskaan anteeksi sitä, etten ole mennyt sitä omin silmin katsomaan, vaan jäänyt sisälle kirjoittamaan.
Päiväkirjaharrastus sai jäädä hetkeksi. Puin päälle kahdet housut, villapaidan, pitkän takin, isoimman villahuivin, mummomaisen myssyn, rukkaset ja huopikkaat. Se on minun aamumaisemankatselu-look. Näytän aina ihan baabuskalta. Otin vain muutaman kuvan, koska kamera on rikki. Sille tapahtui jotain viime syksynä, silloin kun olisin sitä tarvinnut. Ja olen palelluttanut oikean käden sormet. Tällaisilla keleillä ilman tuplalapasta käden ihoa kirvelee ja jomottaa.
Ulkona oli niin kaunista että vähän itketti. Toisaalta helmikuisessa Pietarissa käyneenä tiedän ettei pakkasella ole viisasta itkeä, ehkä ilman kyyneliä. Virtauksesta nouseva usva ja sen takaa ojehtuva aurinko on kyllä kaunein talvimaisema minkä tiedän. Rannassa tuntuu ihan siltä, että henki salpaantuu, johtuu ihan varmasti maisemasta , ei kylmyydestä. Eikä ulkona jaksa kauaa olla. Pitää tulla kotiin ja hörpätä kupin pohjalta jäähtynyt kahvitilkka.
Harrastus voi jatkua. Siirränkin päiväkirjatekstin tänne. Onnellisuus on sitä että tekee, menee, keskeyttää ja palaa. Ja huomaa yksinkertaisia ja pieniä, koska mitä muuta onkaan olemassa kuin pientä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti