tiistai 16. elokuuta 2016





Vieläkö täällä on joku?

Minä jatkan siitä, mihin jäin. Ne kukat ovat kuihtuneet. Kesällä niitä kasteli nutturapäinen mies, joka teki valoja ja jätti paketin sokeria. Soitti minulle kaksi kertaa ja kysyi kesäkotinsa osoitetta.

Minulla ei ollut kameraa kesällä, koska se jäi nutturapäisen miehen kesäkotiin, työpöydän laatikkoon. En osaa sanoa kesästä paljoakaan. Nukuin yhdessätoista eri sängyssä ja kuljin miltein 2000 kilometriä Suomen rajojen sisällä. Näin kaikkia tärkeitä ihmisiä ja luin kirjoja. Nukuin aamuisin aika pitkään. Tein päätöksiä.

Isotäti kehoitti antamaan parvekekukille aamuherkkuja kahvipannusta, mutta saavuin paikalle liian myöhään. Toinen isotäti täytti 90-vuotta valssaten ympäri salin.

Palaan ensin töihin, sitten luennoilla. Viimeinen päivä poistun Suomen rajojen ulkopuolelle. Ennen lomaa on tehtävä monta asiaa. Nytkin pitäisi litteroida, kuvasin kuitenkin nuo kukat.

3 kommenttia:

  1. Jotkut kukat ovat kuivahtaneina kauneimmillaan. Ihanat kuvat. Ihana tanssiva isotätisi!

    VastaaPoista
  2. Sun banneri on kyllä kaunein näkemäni.

    VastaaPoista