perjantai 15. huhtikuuta 2016

Huonoja päätöksiä ei ole pakko tehdä


Tämä viikko on suruhunnutettu keskittämispäätöksillä ja yt-neuvottelutuloksilla. Kevyttä ei ole ollut olemassakaan. Tietyt elämisen reunaehdot ymmärtäen mietin ja mietin voiko ihmisiä purkittaa massoittaa samaan yksikköön kuin sika-nautaa.

Kun yöllä katselee sängystä mustaa tähtitaivasta, on päivällä elettävä preesenssissä. Haastattelen professoria ja vastaanottokeskuksenjohtajaa.
Liikuntasalissa on rinki, jossa minun kulttuurini on vähemmistöä. Minä olen kielivähemmistöä. Tulkit osaavat toisia maailmoja, kieliä ja murteita, joista en ole koskaan kuullut.
Meitä kaikkia yhdistää hymy, mutta minun palmikkoni on ohuempi.

Erään tytön hiukset olivat muuttuneet sähkönsinisiksi. olen hänelle hieman kateellinen.

2 kommenttia:

  1. Voi kuinka ikävää- mutta tätä on nyt ilmassa, meininki on mennyt ihan kummaksi.

    Mutta hienoja maalauksia!

    VastaaPoista
  2. Maalauksesi, oi.

    Suruhuntu, voi,
    reunaehdot, niin,
    purkit, äh.

    Hymyt, onneksi.

    VastaaPoista