Johan on markkinat. Lämpötila huitelee omia latujaan ja maisema on pehmeän pastellinen. Pakkasenpuraisemat puut taittavat lilaa ja sinistä, kasvoille kääntyy kirpeä puna. Huurteen kautta maskarat makaavat silmäkulmissa.
Torilla kuljen kojulta toiselle, auringon yrittäessä napata kiinni hupunreunaan asti. Hattu vois olla punakettua ja rukkaset hirvestä, mulla on molemmat villaa. Kirpeä ilma virtaa keuhkoihin, katselen karvalakkien käsipuolessa kulkevia turkkeja, stereossa Georg Ots laulaa Saaremaan valssia ja tammikuu piirtää markkinoille tarkat ja huolelliset rajat.
Kakkoskamera ei jaksa kauaa, enkä minäkään jaksa. Sulan tunnin verran kahvilan samettisohvalla ja teen päätöksen: viipurinrinkeli vanhanajan lakritsin sijaan.
Mä en kestä, onko siellä tuon näköistä kuin tuossa alimmassa kuvassa? Täällä on saanut vain haaveilla tuollaisista talvikuvista.
VastaaPoistaJa viipurinrinkeli, sekin kadehduttaa nyt hiukkasen. Tuo niin paljon muistoja lapsuudesta, jolloin äiti toi aina markkinoilta kotiin viipurinrinkelin. Se on hyvää.
Kyllä, täällä on ollut viime päivät varsin kirpeää ja kirkasta. Nyt näyttäisi pyryttävän lisää lunta. Minäkin ostin viipurinrinkelin nostalgiamielessä.
PoistaHuumaavan kauniit noi puut.
VastaaPoistaTalvea parhaimmillaan.