Tyttö päättää kirjoittaa blogia, mutta aika kuluu eikä sormet ennätä näppäillä kirjaimia toistensa jälkeen, janaksi muodostua.
Hän päättää kiertää läheisen lammen kameransa kanssa, ettei kaikki hetket pysähtyisi puhelimen muistiin. Marraskuu vihmoo lapasen lankaverkostojen läpi, eikä kuvaamisesta tule mitään.
Oikeastaan tyttö ikävöi toiseen kaupunkiin, niiden kaikkien vielä tuntemattomien sekaan.
Juna-asemien välinen tiedottomuus, kun ei ole oikeastaan missään.
Kaiken aikaa täällä on kuitenkin opittu olemaan, seisomaan päällä, kieputtamaan leipätaikina uunivuokaan ja uhmattu ikkunan takaista mustaa. Monta kuvaa on muodostunut paperille, posti on kulkenut sähköjä pitkin ja viikonloppu toisensa perään työnteossa.
Silti iltaisin lakanoiden välissä pohtii mikä on tarpeeksi ja milloin riittää.
"Juna-asemien välinen tiedottomuus, kun ei ole oikeastaan missään. "
VastaaPoistaJuuri noin ajattelin kun Tukholma- Kööpenhamina väliä matkustin lokakuussa!
Osuva teksti ja kaunis kuva.
Junamatkustaminen on ihmeellistä, juniin kaipaa toisinaan paljonkin.
PoistaKiitos, kun kävit kommentoimassa, Julia!
Tuo Juliankin toistama lause pysäyttää sydämen hetkeksi, se on niin totta, ja juuri sellainen lause, jota kaipasin. Kiitos, kun annoit sen.
VastaaPoistaOle hyvä, Ilona.
PoistaJuna-asemien välinen tiedottomuus, niin osuvasti sanottu. Ja allekirjoitan tuon tilan. Jos ei tarvitse pakosti siinä junassa tehdä esimerkiksi töitä, nautin siitä välitilasta suunnattomasti.
VastaaPoistaOlipa hauskaa, että löysin tänne blogiisi Ilonan blogin kautta. Oli niin paljon koskettavia sanoja ja kuvia, kun selailin tuonne taaksepäin.
Kiitos sanoistasi, Kirjailija! Pidän sinun sanoistasi kovin.
Poista