Viikonloppuvieraana ystävä , joka nosti notkeasti aamulla rinkan selkäänsä ja lähti vaeltamaan kohti käsivartta. Minulle on juhlaa syödä viruvaa ja venyvää aamupalaa, kävellä roikkuvan taivaan alla ihmisten joukkoon pieneen kahvilaan, katsoa riisuuntuneita puita ja notkua lehtiä lukien. Yhdessä.
Kuvankaunis Lapinnoita valmistautuu herra Alangon konserttiin, muotoilija nappasi pokkarikuvan lumouksessaan. Lumous oli ja pysyi myös koko konsertin ajan, loppuviimein ihmiset eivät jaksaneet pysytellä istuen penkillään.
Minä ja ystävä tavataan seuraavaksi aikaan keväänvalo, ennen sitä toisia juttuja toisaalla.
<3
VastaaPoista