Minä yksin lintutornissa, korkealla kuumaa ja joelta lempeä puuska heilauttaa hiuksia puolelta toiselle. Näkyy vettä ja kuuluu rajakuntien kuiskintaa.
Nojaan tukevasti kelonharmaaseen kaiteeseen ja laitan silmät kiinni, päässä pyörii enimmäkseen hyviä asioita. Syys vaikuttaa ymmärtäväiseltä minua kohtaan, antaa minun vain olla eikä pakota mihinkään. Tornista ei näy lintuja, kohta ne lähtee, minäkin lähden.
Maanpinnalla täydellisen pyöreät karpalot painuvat suon syliin ja se kukka pursuu pitkospuille, sen tuntee tuoksusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti