Kuluneeseen viikkoon on sisältynyt uuden kampauksen ihmettelyä ja ihastelua. Miten moneksi omat kiehkurat voivat taipuakaan.
Paljon iloa ja odotuksia omista hommista ja oheisjutuista. Paljon turhautumista samoista aiheista. Joku kivi lähti selkeästi liikkumaan, vihdoinkin.
Ja sitten yksi suuri, surullinen päätös. Lasittuneet katseet ja tärinä. Tunneskaala alkukantaisesta raivosta ja unettomaan uupumiseen. Viikonloppu on ollut hyvä viettää ihan hiljaa yksin ja katsella ikkunasta ohikulkijoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti