Oma elämä on tällä hetkellä niin rumaa ja pirstaleina, että päätin tehdä pienen yksinäisen syysretken ystäväni hoitomaatilalle. Vaara-Karjalan kiemuraiset kylätiet ja tikkusuorat kuusimetsät antoivat ajatuksille vapaapäivän.
Sylini suojiin pyrkivät niin kissat kuin koiratkin ja pellon laidassa hupunreunusta tavoitteli varsa ja kainaloa pässi häntää huiskutellen. Tiput saivat tomaattia ja ranskanleipää, karitsoille lämmintä maitoa tuttipullosta.
Viikko on ollut elämää kauheimmillaan ja kauneimmillaan.
Voi sentään, nuo kananpoikaset, ylisuloisia!
VastaaPoistaNe on!
PoistaEi eläinterapian voittanutta. <3
VastaaPoistaNiin juuri <3
PoistaNuo tipuset ovat aivan ihania, olisi suloista ottaa tuollainen höyhenpallero syliin. Eläin- ja luontoterapia on tosiaan tehokasta, onneksi.
VastaaPoistaNuo ovat niin suloisia ja kovin arkoja parkoja. Onneksi on luonto ja eläimet :)
Poista