keskiviikko 20. tammikuuta 2016

-29




Tänä uutena vuotena kahden naisen retkikunta päätti järjestäytyä ja käyttää päivän keskeltä viikkoa luontoretkeen. Villapuseron hihaa nykivät kvantit ja kandit, kirjat, jotka eivät ikinä saapuneet perille. Kaulahuivin käännöksessä kuiski henkilöt, jotka eivät vaan hellitä, eivät edes ei-sanaan. Ja sitten on niitä, joista ei kuulu. Ne, jotka eivät osaakaan lukea ajatuksia ja ne, joiden suhteen asiat ovat hauraita ja arkoja kuin puuterilumikukan puhaltaisi ilmaan.

Tarkoitus oli tervehtiä vastaherännyttä aurinkoa harjun päältä suurinpiirtein siitä kohtaa, missä juotiin syyskuun iltoina mustaherukkamehua. Vaikka päivä alkaa venytellä aamusta ja illasta, on appelsiinimarmeladimaisella auringolla kiire liikua länttä kohti. Sormia repivässä kylmässä se vain toteaa, ettei tunne lämpötilaa -29. Valon voima ei riitä vielä selättämään idänpakkasta.

Minä olen oppinut pukeutumaan. Toppaa, villaa, kerrosta, hurstia. Lämpötyynyt sukkiin, samanlaiset lapasiin. Lämpötyyny on pieni valkoinen pussi, joka laitetaan triplatumpun sisään ja se lämmittää kuin joku pitäisi kädestä koko ajan. Valokuvista tuli kehnonlaisia, pienillä teillä pysähdellessä objektiivi jäätyi osottamaan tiettyä kohtaa. Pakkasen kangistama koivikko, taloja, jäänpinnalle kasaantuneet lumidyynit.

Kylmän kolmen tunnin jälkeen tarvitsee energiaa. Lähimailla oli viehättäviä kesähuviloita ja ei-niin-viehättäviä talvibensa-asemia. Mutta jos bensa-asemasta (vai huoltoasemasta?) puhutaan, niin oikeanlainen on se kaikista rasvaisin. Paikassa tuoksuu öljy ja veikkauskupongit. Lounaalla ei luultavasti tarjoilla salaattia. Viereisessä pöydässä istuu Saipa-pipo, edessä karvalakit. Ainoina tyttöinä otetaan munkit ja pussikaakaot. Sokeri ei sula sormiin, vaan putoilee pakkaslumen tapaan vaneritarjottimelle.

Minun vastapäätä istuu punaposkinen henkilö. Päivä on hyvä.

keskiviikko 23. joulukuuta 2015


Omannäköistä ja sopivankokoista joulua jokaiselle!

Kaikkia kivoja juttuja myös seuraavaan vuoteen, hyvä siitä tulee.

lauantai 14. marraskuuta 2015


Ikkunan toisella puolella sataa kylmää vettä, valitsen aamupuurolle vaaleanpunaisen kulhon.
Näkyy murrettuja värejä, niiden läpi kiertää kirkuvanoranssi muoviverkko päätepisteenään luodolla yksinään seisovan tiilitalon etelänurkka.

Haluaisin palauttaa yhden kirjastonkirjan.
Olisin halunnut herätä kovin erilaiseen maailmaan.
Haluan vain sanoa, että terrorismin tavoitteena on lietsoa pelkoa, vihaa ja kauhua. Tätä he pakenevat. Tuomiojan sanoin: Terrorismi ei lopu sotimalla. Pitää vaikuttaa olosuhteisiin, jotka synnyttävät terrorismia. 


Tänä aamuna olosuhteet ovat harmaat, nurmikolla tassuttelee vain laiska kultainennoutaja omistaja perässään. Kannattaako huomio kiinnittää yksityiskohtiin vai kokonaisuuteen?
Huomio kannattaa kiinnittää avoimuuteen, lämpöön, ymmärrykseen, rauhaan ja rakkauteen.
Syödä se aamupuuro ja palauttaa se kirja.

tiistai 10. marraskuuta 2015

Valoa


Kun saavun kotiin, on jo pimeä. Kattoon tuli viikonloppuna valo.

Pimeän tultua ikkunan alta kulkevat laivat. Terävä, kaiken lävistävä valo osoittaa lasin läpi. Minuako te etsitte? Minä olen täällä. Kolmen lukon ja kiinni liimattujen parvekelasien suojassa.

Ne laivat. Raskasta ja taipumatonta terästä, pakkasella paljas iho jäisi kiinni kaiteeseen.
Rahtilaivoista tulee outo olo.
Rahtilaivoista tulee mieleen Breaking the Waves, julmaa ja kylmää.
Tähtitaivas peittelemässä sellaisen laivan, vain kuunsirppi on kyllin terävä puhkaisemaan laivan kyljen. Oli tähtiä tai ei, silti ne lipuvat ikkunani ohi.
Ne laivat.

Eikä tähtitaivaskaan voi valaista pinnan alle, kysykää vaikka Joel Lehtoselta, hänen päivänsä päättyi työhuoneen kattoon maalatun tähtitaivaan alle.

Mutta laivoihin tottuu, samoin kattolamppuun. Silmät syttyy ja kynttilät sytytetään.

maanantai 9. marraskuuta 2015



Minulla on suttuiset muistiinpanot, HB 0,7 mustaa nimettömän syrjään.Naurettavan pitkät lauseet katkotaan pilkulla.

Mutta aivot aktivoituvat käsinkirjoitettaessa.
Olen lukenut niin.
Olen lukenut, että sama asia voidaan tulkita ja käsittää monella tavalla. Olen lukenut, että bulgur-vehnässä on 7,7 g kuitua/ 100 g. Olen lukenut Sonja O:sta, Picassosta, kuinka kirjoittaa hyvin.
Olen lukenut, että Golf-virta on heikentynyt, kantokyky, kestävyys, kohta loikataan.
Sivun kääntäminen saa aikaan ääneen, josta vieruskaveri hermostuu. 

Luin, että vain 10 % väestöstä oppii oikeasti parhaiten lukemalla. Ja meillä on tentit.



Kiitos Kirjailijatar maininnasta!

Itse suosittelen: IHMISROSKANEN - ilman rajoja, kauniita sanoja. ononon!