Haluaisin jo tietää.
Minä vaan odottelen ja odottelen, en yhtä tietoa, vaan monia tietoja. Se, kun ei voi edes googlettaa.
Asioiden mittasuhteet venyvät ja minä valvon niiden mukana: miten tässä näin pääsi.

Kaupankassa iskee silmää, tikkujäätelön suklaakuorrute on lohkeillut kuin kuivempikin talvi-iho. Mullakin on talvi-iho, jos kesä ei tuu. Tulispa kesä, niin ihon voisi kääriä pronssiin ja paljastaa hetken helteellä muille.

Olen luonnostellut itseni tehtävälistalta ulos. Ulkomuistilla sateenvarjon kanssa. Meillä on itkevä toriparkki, surullisuus on toriparkkien yleisin luonteenpiirre. 

Meijän landella

Sääkarttaan on piirretty pilvi ja pisaroita. Sama on sattunut monelle päivällä, näin voisin ulkomuistista ja sisätiloista väittää. Tekisi mieli luovuttaa, mutta onhan meillä vielä heinäkuu, elokuu.
Kesämekot mytistyvät murheellisina vaatekaapissa, tai minä vaan luulen niin.

Juhannus oli puhetta, naurua ja puhetta. Tädin hattutemppu oli neljä maalia, isäni sininen samettinen.
Samassa tuvassa eräs mies kerran heittäytyi polvilleen ja anoi: antakee minun huastoo välillä.
Samassa tuvassa kerran eräs kauan sitten vitsinkertojalle: elkee tappako sitä, kattokee ettei nauruun tukehu.

Guggenheim kilpailutettiin samaan synkkään ja ilottomaan kastiin kuin muutkin modernit. Tästä heräsi ajatuksia.

Olen vienyt 7-vuotiaan tanssiesityksen vip-aitioon, viereinen setä reagoi enemmän lapseen kuin esitykseen. Lapsi jammaili haltioituneena fadoa. Liikettä ja vettä katsomoon. Taivaaltakin sitä on tullut. Loiskis ja lentosuukko.

Sitten on ollut toritanssia, klubeja ja näyttelynavajaisia. Lavalla äänen luettuja päiväkirjoja. Minäkin luin, mutta yöllä ja yksin. Tanssisooloja veitsen kanssa. Pyöräretki kesätuottajan kanssa viljelypalstoille ja missä me niinku ollaan. Nyt haluan olla kotona, kumittaa juhannussuunnitelmat kalenterista. Kulttuuririentomitta läikkyy pian yli.

Ajatelkaa, että torilta saa tomaattia ja kurkkua halvemmalla kuin kaupasta. Hyvä.
Ajatelkaa, että tuo pioni maksoi 8 € ja housut 7 €. Kaikki kulttuuri on ollut ilmaista.
En aina tajua.
Yöt ovat kirpeitä ja kirkkaita.

En edes muista missä kaikkialla kesäkuussa. Eri kaupungeissa, metsässä, allekirjoittamassa, seurassa, junassa, bussissa, kokeilemassa, katselemassa. Mitäpä noista.

Tänään on vesibalettipäivä. Kaikkialla tanssitaan ja ympärillä on mielenkiintoista väkeä. Viikolla minun kotona oli olohuoneenlattiapiknik, koska lammella ei olisi pärjännyt. Toivotaan, että mutakakku ja savulohi pääsevät kesän aikana ulkotarjoiluun.

Olen haaveillut pihasta tai parvekkeesta. Tai oikeastaa pihaa ja parveketta enemmän piha- ja parvekekukista. Kukkakaupantäti sanoi, että ensi viikolla tulee enemmän minun värisiä pioneja.

Illat valossa ja herrakirjallisuuden parissa. Kaipailen seuraavaksi jotakin muuta. Mitä kesällä luetaan?