Tuo keli. Ei auta kuin kuvata kukkia ja lukea kirjaa. Pärjään vähällä.

Back in winter. Once again.

Smoothietiedotus

• banaani
• vihreä omena
• päärynä
• ananasta
• persiljaa
• limetin mehua
• kauramaitoa

"Kaikkea muuta, kunhan ei nukkuvaa, puolikuollutta elämää. " Minna Canth

Puolikuollutta ei ole tällä viikolla ehtinyt olemaan. Ulkona on magneettimyrskynnyt. Myrsky ei ole tehnyt tuhojaan, mutta muistin se on vienyt.

Minä, verhoilija ja ekaluokkalainen tehtiin pieni retki tähtitornin juurelle kaakaot ja jyväleivät eväslaukussa. Maattiin selällämme viltillä, taivaalla tuikki Otava, Pikku Karhu ja ehkä Pohjantähti. Me ei meinattu malttaa odottaa, koska yhdellä oli kylmä ja toisella kova ikävä kissaa. Kissankarva oli erään lähteen mukaan lämpimämpää kuin äidinrakkaus.
Sitten tulevaisuuden haaveammatteja pohdiskelessamme hyppytornin viereen alkoi muodostua hutera jälki, aivan kuin joku olisi läikyttänyt vesiväriveden pohjoiselle taivalle. Korkeuksissa liikehti kuin tanssimekon helma konsanaan, tanssiaskelista emme saaneet selkoa.

Radio haluaisi olla minun lähellä ja minä haluaisin kuulla sieltä muutakin kuin rätinää.

Sana töistä

Lehdessä Anna Tuori sanoo hetkittäisten huonommuuden tunteiden kuuluvan osaksi työtään. Minut huonommuuden tunne jaksaa yllättää aina vain uudestaan. Missään opiskelumonisteessa tai huippumuotoilijiden luentokokonaisuuksista tästä ei puhuttu. Saavutetuista eduista, menneistä tapahtumista, onnistumisista helpompaa puhetta kuin siitä yksinäisestä iltapäivästä kahvikuppi kädessä kuluneissa farkuissa, lattialla kaikki paperit ympäriinsä puhallettuna ja kysymys: miten jatkaa?

Aina seuraa jatkoa, aina tulee oivallus. Sitten on näytettävä ja jaettava toisille. Toinen inhottava kohta, kuin joku katsoisi suoraan sisään. Tähänkään ei totu.

Sitten tähän kuuluu niitä päiviä, kun ollaan harmaissa peilitaloissa pukumiesten varjoina puhumassa rahasta ja strategiasta. Kassavirta ja kannattavuuslaskelmat, nekin tunnen. Kirjoitan blogia, päiväkirjaa ja sopimuspapereita. Luen hesarit, milankunderat ja lakipykälät.

On ollut niitäkin päiviä, kun minä kävelen aurinkoista katua kuvaillen mummoja ja  kivajalkapuoteja. Puhelin on soittanut moneen kertaan: yksi työ odottaa lähellä ja kaukana jossain joku henkilö on myynyt suunnitelmat jonnekin. Toisella puolella maapalloa jonkun olohuoneen verhon kuvio on lähtenyt epämääräisestä siveltimen harhaliikkeestä.

Ihmeellistä ja niin kovin arkista.

Sunnuntaiblogi

Tästä on tulossa sunnuntaiblogi, vaan ei se mitään, koska sunnuntai on lempiviikonpäiväni. Ainakin toisinaan. 

Ei malta olla sisällä. Kertakaikkisesti kirmaan mielummin kaduilla, silmät sumentuu katupölystä ja hiukset kurkoittelee olkapäitä.

Kevätilloissa on jokin oma tunnelmansa, jotakin todella haurasta ja harsoista. Aurinko laskee tähtitornin taa länteen, pienikin harhaliike ja seuraavana päivänä se kääntyy räntäpilven selän taakse. 

Minun piti syödä ruokaa, mutta söinkin pannukakkuja. Piti saada jotakin aikaiseksi, mutten saanut. Minä vaan odotan odotan odotan. Kiertelen niitä näitä. 
 

Vähän sellasta, ettei oikein minkäänlaista.
Tadaa, sinulla on uusi hammas, lempiruoka ja työmatka.

Kaivelin lipastonlaatikoista vanhoja lehtileikkeitä. Ne, joita yli kymmenen vuotta sitten omassa huonessani lajittelin. Suunnittelin matkat, kuivaainekaappit ruokaresepteille, kodin, ihanan kaupunkielämän, ammatteja, vaatekaapin järjestykseen omalle tyylilleni. 
Kaikki samassa paperiläjässä, aikuisuusleikki.

Niin monesta lehtileikehaavesta on tullut totta, mutta niin erilaiseksi ne on uneksinut. Silti omenaleipä ja leveät ikkunalaudat kokematta. 


Tänään olen mietiskellyt enimmäkseen kesäkenkämalleja, Mariskooleja ja naisia.

Älä tartu vihaisena siveltimeen

Outoja värjä, outo viikonloppu. Harmaan vähintäänkin 1500 sävyä. Väriaineyliannostus.

Minua ilahdutti viisuvoitto, vaikken itse televisiosta seurannutkaan.
Se, mitä itänaapurissa tapahtuu, ihmetyttää kovin. Suututtaa suuremmin.