Tänään, just tänään harmaana torstaina minä tarvitsen värejä. Tarvitsen nähdä avokadonvihreän, hellänpunaisen ja kirkuvankeltaisen rivissä paperilla.
Tulee kiisseliä, pomadaa, vadelmaa, persikkaa, luumua, ruusuvettä, granaattiomenaa, hattaraa ja kirsikkaa.
Maaleilla melskatessa on vaikea vapautua. Saanko minä ja kuinka paljon. Enhän ole kuvataiteilija, vaan muotoilija, valetaiteilija. Miksen pysyisi omassa materiaalissa, lukittuisi pehmeään lokeroon. Joka ammattikunnasta löytyy ääripäät ja älypäät. Eihän kukaan omista värejä tai määritä millä koulutusohjelmalla niihin kosketaan.
Välillä luen rivienvälit ja sivulauseet tarkemmin kuin itse asian. Puhdistan pensselit ja olen oivaltanut jotakin uutta.