torstai 29. tammikuuta 2015

Värikästä



Tänään, just tänään harmaana torstaina minä tarvitsen värejä. Tarvitsen nähdä avokadonvihreän, hellänpunaisen ja kirkuvankeltaisen rivissä paperilla. 

Tulee kiisseliä, pomadaa, vadelmaapersikkaa, luumua, ruusuvettä, granaattiomenaa, hattaraa ja kirsikkaa. 

Maaleilla melskatessa on vaikea vapautua. Saanko minä ja kuinka paljon. Enhän ole kuvataiteilija, vaan muotoilija, valetaiteilija. Miksen pysyisi omassa materiaalissa, lukittuisi pehmeään lokeroon. Joka ammattikunnasta löytyy ääripäät ja älypäät. Eihän kukaan omista värejä tai määritä millä koulutusohjelmalla niihin kosketaan. 

Välillä luen rivienvälit ja sivulauseet tarkemmin kuin itse asian. Puhdistan pensselit ja olen oivaltanut jotakin uutta.

tiistai 27. tammikuuta 2015

Väsyttää


Deadlinen jälkeinen ankeus, alakulo ja väsymys. Mistä tietää, kun on valmis?

Sunnuntaina tuijotin vierasta ihmistä määrittelemättömän ajan silmiin, kuinka tietoinen olinkaan omasta naamastani ja ilmeistäni. Kirjoitin ylös unelmiani ja minusta piirrettiin muotokuva, kissa. Vain suomalainen käyttää tunnin verran keskusteluaikaa moikkauksen etikettiin ja filosofiaan.

Hilpeyttä aamupäivään toivat nämä veistokset vuodelta 2010.

torstai 22. tammikuuta 2015

Tuntuu kuin -27


Johan on markkinat. Lämpötila huitelee omia latujaan ja maisema on pehmeän pastellinen. Pakkasenpuraisemat puut taittavat lilaa ja sinistä, kasvoille kääntyy kirpeä puna. Huurteen kautta maskarat makaavat silmäkulmissa.

Torilla kuljen kojulta toiselle, auringon yrittäessä napata kiinni hupunreunaan asti. Hattu vois olla punakettua ja rukkaset hirvestä, mulla on molemmat villaa. Kirpeä ilma virtaa keuhkoihin, katselen karvalakkien käsipuolessa kulkevia turkkeja, stereossa Georg Ots laulaa Saaremaan valssia ja tammikuu piirtää markkinoille tarkat ja huolelliset rajat.

Kakkoskamera ei jaksa kauaa, enkä minäkään jaksa. Sulan tunnin verran kahvilan samettisohvalla ja teen päätöksen: viipurinrinkeli vanhanajan lakritsin sijaan. 

tiistai 20. tammikuuta 2015

Tiistai



 Zoomattua ja rajattua iPhone-laatua. Rouva kauppakadulla
 tyylikkäänä. Miltähän minä näyttäisin noissa tekstiileissä?
 Mulla on leivoslaatikossa runebergintorttu, kauppahallista 1,80 € 
 lunastettu herkku.

 Kirjastossa olen lukenut kaksi kirjaa ja kirjannut tärkeimpiä 
 vihkoon. Koboltinsinisellä.
 Välillä ajatus karkaa eilisillan asioihin. Hetkeen, kun ruoka oli 
 vielä kallista eikä iho näin karhea.
 Eikä me pakkaselle mitään mahdeta. 

 

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Viikonloppu


Järjestelin itselleni yksinäisen viikonlopun. Kova tarve unelle ja oleskelulle. 

Olen käynyt ulkona kävelemässä kun huvittaa, murtanut palan suklaata kun tekee mieli, lukenut sivun runokirjasta silloin tällöin. Ja olen kiinni True Detectiveen, Ylelle kiitos. 

Maalatakin mielisi, mutta on sudittava valon kanssa kilpaa. 

lauantai 17. tammikuuta 2015

Ravintolavaunu


Ravintolavaunutäti-Elvira neuvoo hoito-ohjeet Laiskan tytön lettiin:

Froteepyyhkeel puristellaan, 3 minuuttia puhallellaan. On helppo. Elläissäni en oo hiuksia laittanu, kesä kuivaa ihan itestään ja onhan miul ollu ihan kaikenlaisii hiuksii. Ennää ei inspiroi. 

Siulha on pirtsakka tukka. Mitä mie tekisin siuna? Mie en ottais laineita, vaan aistikkaan leikkauksen. 

Nuoruus menee poninhännän mukana. Niin se vaan on. 


Niskaa särkee, tutkin kahvimukin pohjaa. Ei näy mitään.

"oot sie flunssas vai missä sie oot?"

torstai 15. tammikuuta 2015

maanantai 5. tammikuuta 2015

Taiteilijatoverit


Helene Schjerfbeck neuvoi taiteilijatoveriaan Maria Wiikiä: 

" Mutta älä siivoa äläkä keitä - ajattele, katsella taaksepäin elämää täynnä siivousta ja keittämistä, kun on liian myöhäistä maalata."

Kiersin eilen näyttelyssä, luennolle en enää mahtunut. Ostin kirjan ja kortin. Kuinka rajoitettua ja ristiriitaista naisten elämä onkaan ollut 1800-luvun lopulla, ja kuinka vaikea sitä onkaan käsittää tänään. 

"Aattele mitä me mistään tiedettäis, jos näitä ei olis koskaan maalattu", sanoi näyttelykävijä toiselle.

Helena Westermarckiin on tutustuttava tarkemmin.

lauantai 3. tammikuuta 2015

Maailma on sokerikko


Pihamaa, kadut ja maailma on kuin sokeriastia. Suurella siivilällä tomusokerinvalkeus ripotellaan hartioille ja käsivarsiin. Päälaella se sulaa liiskaavaksi kuorrutteksi ja valuu kasvoille. Ettehän te vietä sokeritonta kuukautta.

Kohtuudella, se on hyvä ohje. Mutta älä ota sitä liian kirjamellisesti - siis kohtuutta saatika ohjeita. Sovelletaan ja sävelletään omat käyttöohjeet.

Lintu ei katso, lumiaura ei nää. Minä maksan kirjastosakkoa ja tarjousfarkkuja. 

Sanon ei koti-illalle. 

torstai 1. tammikuuta 2015

tammikuun eka


Vaihdoin vuotta Jäänveistäjän kotona. Säihkyvissä sukissa ilman tinaa ja lupausta.

2014 oli minulle lempeä. Jos se olisi maalaus, se olisi Leena Luostarisen Sunrise - Tiger.

Parasta olivat uudet kaupungit, ihmiset, tarinat ja sävelet. Niitä oli jokaisen kujan kulmassa, pastellin värisessä sadekuurossa ja ihmispaljoudessa. Kiitos kaikki ja kaikille. Eilen heilautin kättä vanhalle työlle, uudet ovat vasta tulossa tuolla jossakin. Jään odottamaan. 

Päivä venyttelee itseään jo muutamalla minuutilla, mutta silti Suomi on vielä säkki 

Iloa, eloa ja valoa vuoteen!