Löytöretkellä omassa varastossa. Tämäkin Kaivo on ollut joskus pussilakana ja löytynyt entisen kotikaupunkini kierrätyskeskuksesta puolellatoista kolikolla kahdeksan vuotta sitten. Nyt se saa lötkötellä sänkyni päällä.
Kotona on tehtävä inventaario, koska kesällä täällä asuu joku toinen. Minä puolestani palaan hetkeksi entiseen kotikaupunkiin radan varrelle siltojen suojaan. Oppimaan ammattilaiselta.
Kevät on tuonut uutta eloa tämänkin ruudun taakse.
Olen ollut jo viikonpäivät ylinystävä akvarellien kanssa, enkä malttaisi millään lopettaa. Sivellin sutii ihan outoja, hedelmäisiä värejä. Jaloissa loistaa mintunvihreät ja elämäni ensimmäiset ikitähtöset, joilla tassuttelen läheiselle hot jooga- salille venymään viikottain.
Mieli on jaksavainen.
Tekemättömyys on kamalan haastavaa ja silti niin kovin helppoa. Pöydällä on pitkä pitää-lista. Olisi kuvitustehtävät, akvarellia ja akryylia. Kuvankäsittelyä ja kameraan tarttumista, define pattern ja pantone. Portfolio, suunnitelmia, palautus.
Varastonsiivous ja ikkunainputsaus. Ompeluhommia. Neulomuksia.
Uudet tennarit vaativat päästä aurinkoon, kahvi on kuumaa ja radio pauhaa.
Mistä aloittaisi?
Täällä tervehtii tekstiilimuotoilun opiskelija, joka merkkaa muistiin satunnaisia asioita.
Päiväkirjan kirjoittaja pitää monimutkaisista juonenkäänteistä ja yksikertaisesta elosta. Täällä luetaan kirjoja, suunnitellaan kankaita ja silmäillään ympäristöä. Kaikki kulkee ilman käsikirjoitusta, joten suunta selkeytyy kirjoitus kerrallaan.
Tervetuloa!
